MITEN TÄLLÄ HETKELLÄ TREENAAN?

Oon puhunut tänä syksynä aika paljon mun omista treenikuulumisita, tämä syksy on ollut treenien suhteen todella vaikea. Olen päässyt siitä pahimmasta motivaatiopulasta nyt yli (onneksi!), mutta vielä mä täällä rakentelen uutta treenirytmiä. Hommasin pari viikkoa sitten salikortin myös Helsinkiin salille (Esport Bristol), jossa on myös toiminnallisen treenin alue! Pääsen siis siellä tekemään perus punttitreeniä joka mua on alkanut CrossFitin ohella houkuttelemaan myöskin, mutta lisäksi siellä on tilaa ja puitteet riehua näitä meidän metconeja 😉 Eikä tarvitse tuhlata treenimatkoihin kolmea tuntia! Niin siistiä. Tuolla salilla pääsen myös ryhmäliikuntatunneille (ilmajoogaa, ahhhh!) ja mahdollisuudet treenata monipuolisesti on muutenkin todella loistavat.

Treenejä tulee siis tehtyä nyt paljon enemmän kuin kuukausi-pari sitten kun mun motivaatio oli kateissa. Niin siistiä taas päästä kunnon treenin makuun! Treenissä nautin pienestä kurinalaisuudesta, ja on siistiä tehdä välillä pitkiä treenejä tai kaksi treeniä päivässä. Siitä tulee niin hyvä olo sekä henkisesti että fyysisesti.

Vähän kyllä on harmittanut huomata että kehitys on väkisinkin ottanut takapakkia tässä parin viime kuukauden aikana. Muun muassa kyykyt joihin näin todella paljon vaivaa ja kehitystäkin tuli todella hyvin on ottaneet ikävää takapakkia. Maksimeja en oo kokeillut mutta kyllä sen huomaa sarjapainoissakin. Mutta onneksi lihasmuisti on pitkä, joten eiköhän tämä tästä! Ja liikkeiden suoritustekniikat sekä liikkuvuus jotka ovat myös kehittyneet, ovat pysyneet onneksi jotakuinkin ennallaan tai jopa menneet paremmaksi! Niiden menettäminen mua harmittaisi varmasti kaikkein eniten. Eli mitään ei ole vielä menetetty 😉

CrossFit Tuusulan salilla pääsen käymään sellaset kaksi kertaa viikossa, ja oon tässä mietiskellytkin millaisen treenirungon itselleni rakennan. Toinen Tuusulapäivistä on aina painonnostopäivä, jolloin hinkutan kaikenmaailman tekniikoita ja kyykkyjä sellaset pari tuntia. Toinen Tuusulatreeni on vielä vähän mietinnässä, olisko se päivän WOD (workout of the day) vai taitotreeni. Taitotreeni olisi hyvä siksi, että ei toi Helsingin salikaan ihan kaikkeen taivu, mutta CF Tuusulapa taipuu noihinkin treeneihin täydellisesti 😉 Ja en varmaan edes normipunttiksella kehtaisi alkaa räpeltämään mitään käsilläseisontajuttuja…
Esport Bristoliin mä ajattelin jättää voimatreenit, koska ne saa sielläkin tehtyä niin hyvin. Tuusulatreenit on harvinaisempaa herkkua, joten tälle salille jätän lähinnä ne jutut joihin ei Esportissa riitä puitteet. Metconeja saan tehtyä kumpaisellakin salilla riippuen toki mitä treeni sisältää.
Ja CrossFit-/voimatreenien lisäksi sitä kestävyyttäkin taitaa vaan olla pakko hinkata vaikkei se mulle mikään nautinto olekaan 😀 Onneksi on puhelimet keksitty niin voi ainakin PK-treenien ajan vaihtaa kuulumisia kauempana asuvien ystävien kanssa. Toinen pakkopullatreeni on liikkuvuusharjoitteet, mutta ohjatuilla tunneilla niistäkin saa ihania rentoutumistuokioita! Oon käynyt hotvenyttelytunnilla sekä ilmajoogassa, niitä aion kyllä jatkossakin hyödyntää!

Mun treeniviikko voisi siis näyttää esimerkiksi tältä:

Maanantai: PK
Tiistai: CrossFit tai taitotreeni + WOD
Keskiviikko: Painonnosto
Torstai: Lepo/kehonhuolto
Perjantai: punttitreeni + WOD
Lauantai: punttitreeni, PK
Sunnuntai: Lepo/kehonhuolto

Vähän on muuten vielä totuttelemista tuossa uudessa salissa, en tiedä koska totun siihen ettei kaikki olekaan kavereita keskenään! Vai totunko ollenkaan 😀 Mä oon tottunut moikkailemaan kaikkia salilla heiluvia ja aina tulee monen kanssa juteltuakin, treenailtua yhdessä ja niin edelleen.

Mitä teille kuuluu! 🙂

Kuvat: Ellinoora

~ Amanda

MITEN TREENIT SUJUU? ENTÄS SE MOTIVAATIO?

Kirjoittelin tässä hiljattain kadonneesta treenimotivaatiostani (katso edellinen postaus täältä: KUN TREENIMOTIVAATIO ON TÄYSI NOLLA) ja ajattelin päivitellä teillekin tilannetta! Mainitsin edellisesstä postauksessa, että päätin etten stressaa treeneistä, treenaan jos huvittaa ja lepään jos ei huvita treenata. Motivaatio harvoin tulee pakottamalla takaisin, ja muutenkin elämässä tapahtui elokuussa niin paljon, että teki todella hyvää vähän himmailla.

Tällä hetkellä tilanne on jo paljon parempi! Olen löytänyt taas kadoksissa ollutta intoa treeniin, ja treeneistä olen saanut hyvää fiilistä ja energiaa. Edelleenkään en ole päässyt takaisin samoihin treenimääriin kuin ennen, mutta mulla ei ole mikään kiire. Tein ensin pelkkää höntsää, lyhyitä ja kevyitä treenejä, kävin suppailemassa ja metsässä poimimassa marjoja. Oon viettänyt paljon aikaa ystävien kanssa, syönyt hyvin ja yrittänyt töiden ohella myös rentoutua.
Viime viikon loppupuolella fiilis treenien suhteen olikin jo paljon parempi ja tällä viikolla oonkin CrossFitaillut jo pariinkin otteeseen ihan kunnon treeniä eikä mitään höntsää, pelannut ultimatea, lenkkeillyt ja huoltanut kehoa. Ja fiilis on ollut todella hyvä! Olen selkeästi alkanut saamaan uudesta elämäntilanteesta vähän kiinni, uusi rytmi alkaa hahmottua ja hommat sujua. Samoin näin syksyn tullen moni taakka harteilta on pudonnut, rahahuolet ja sen sellainen, tiedättehän.

Tämä tauko on tehnyt todella hyvää mielen lisäksi kropalle! Tempaus tuntui eilen pitkästä aikaa todella hyvältä, mulla on ollut todella paljon ongelmia voittaa mun tempauspelko. Lähinnä se kyykkyyn meno on joka tökkii, ja eilen tehtiin tempaukset raakana eikä kyykkyyn tarvinnut mennä. Mutta silti, ai että teki terää ja jäi todella hyvä fiilis treenistä! Tiistaina kokeilin myös vauhtipunnerruksen ykkösmaksimia ja mun tämän hetkinen ennätys 55kg nousi paljon kevyemmin kuin koskaan ennen. Lisää mä en saanut siihen laitettua eli uutta ennätystä en ihan saanut tehtyä, mutta tuntui todella hyvältä enivei. Eli tyytyväinen olen!

Ja sitten viimeisimpänä muttei vähäisimpänä; mun kantapää on ihan superpaljon parempi! Ehkä tämä 3 vuoden taistelu alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla, minä 1 – rasitusvamma 0 😀 Mä oon nimittäin tänä kesänä tosiaan päässyt jo juoksemaan ihan pikkupätkiä kerrallaan metsässä (pehmeä alusta). Tähän mennessä paras (ja kivuton!) suoritus on ollut seuraavanlainen: 1min hölkkä, 1min lepo ja tämä toistetaan 10 kertaa. Tein tuon treenin metsässä ja juoksua tuli yhteensä 10 minuuttia eikä kantapää ollut moksiskaan.
No, viime viikonloppuna meillä tuli pieni kiire bussiin ja juoksin putkeen 5 minuuttia asfaltilla (joka on yleensä ollut ihan myrkkyä mun kantapäälle). Pientä varoittelua seuraavana aamuna, hieroin kantapäätä vähän ja ei enää mitään ongelmaa. Maanantaina uskaltauduin tosiaan ultimatetreeneihin (haha, katotaan jos tästä tulis mun uusi harrastus, oon tosin aina inhonnut joukkuepelejä :D) ja reilu tunti tuli juoksenneltua nurtsilla. Kantapää varoitteli pari päivää aina aamuisin, mutta hieroin ja sen jälkeen taas kaikki ok seuraavaan aamuun asti, jolloin taas vähän hieroin ja kaikki ok. Nyt lepäilen kantapäätä vielä hetken, ja reilun viikon päästä menen uudestaan pelaamaan jos saadaan pelit järkättyä. Kyllä se siis tästä alkaa pikkuhiljaa helpottamaan!
Ja tuo kipu mitä kantapäässä toisinaan on, on ihan pientä. Silloin alkuun kävely oli yksinkertaisesti mahdotonta, koska tuntui kun puukko olis isketty suoraan luuhun. Nyt kipu on lähinnä sitä, että vaan tuntee ettei kaikki ole kantapäässä ihan ok, mutta noin pahaa kipua ei ole ollut enää aikoihin. Jee!

Kyllä tää tästä, positiivisella asenteella vaan etiäppäin! 🙂

~ Amanda