HATCH SQUAT PROGRAM – KYYKKYTULOKSET ENNEN JA JÄLKEEN

Aloitin loppuvuodesta 12 viikon kyykkyohjelman (Hatch Squat Program). Kyykyt on mulla jonkin näköinen heikkous, ja halusin yksinkertaisesti tulla niissä paremmaksi. Hatch squat vaikutti aika kivalta; 12 viikkoa ja 2 kertaa viikossa kyykkytreenit, ehtii siis treenaamaan muutakin kuin vain kyykkyjä.

Mulla oli tavoitteena saada takakyykystä ohjelman jälkeen 90kg, etukyykkyyn mulla ei ollut mitään tavoitetta (etukyykkykin siis kuuluu tuohon ohjelmaan). No, kuinkas sitten kävikään?

Takakyykky: 85kg –> 90kg
Etukyykky: 70kg –> 75kg (videolla 72,5kg)

Kumpikin tulos parani siis 5 kilolla! Oon kyllä tosi tyytyväinen noihin parannuksiin. Lisäksi kyykky on siitä hyvä liike, että se parantaa monen muunkin liikkeen tuloksia kun jaloista tulee vahvemmat. Myös rinnallevedon tulos parani 5 kilolla ja raakarinnallevedon tulos 2,5 kilolla. Maastavetoa kokeilen vasta huomenna, mutta oon pian postailemassa isompaa juttua kehittymisestäni ja pistän sinne myös ennätykseni näkyviin, joten niistä lisää myöhemmin.

No, suosittelenko Hatch Squat Programia muille? Kyllä mä tätä voin suositella. Yksi hyvä puoli ohjelmassa on se, että se on maltillinen, jolloin säästytään paremmin loukkaantumisilta. Katselin ennen kyykkyohjelman aloittamista muitakin ohjelmia, ja monessa tehtiin kunnon kyykkytreeni 3 kertaa viikossa, joka on mun mielestä tavan tallaajalle aika paljon. Toisaalta tämä ohjelma tuntui välillä turhankin kevyeltä, varsinkin etukyykyt harvoin tekivät edes tiukkaa. Toisaalta se on hyvä, jotta ehtii ainakin kunnolla palautua, mutta toisaalta tuntui hassulta kun joka toinen treeni oli vähän höntsäilyä. Mutta kun kyykkyihin keskittyy ja muistaa myös levätäniin varmasti sieltä jotain kehitystäkin tulee.

~ Amanda

TÄYDELLINEN TALVIPÄIVÄN AKTIVITEETTI

Mä täytin tänään 20 vuotta. Päivä alkoi mutakakkupalalla (santsipalaa unohtamatta), ja päättyi irtokarkkipussi kourassa oleiluun, mutta väliin mahtui muutakin kuin herkkuja. Eilen nimittäin kysäsin mun kaverilta mitä keksittäis tälle päivälle, ja hän ehdotti hot joogaa. Tykätään kokeilla uusia lajeja, eikä kumpikaan ollut tota vielä testannut, joten päätettiin etsiä joku paikka, jossa päästäis hot joogaa kokeilemaan. Ei kuitenkaan löydetty mitään sopivaan aikaan olevaa joogatuntia, joten päätettiin vaihtaa suunnitelmaa.

Mä oon joskus pienempänä harrastanut ratsastusta, mutten ole päässyt hevosen selkään varmaan viiteen vuoteen. Mun on ollut jo kauan tarkoitus mennä issikkavaellukselle, mutta se on aina jostain syystä jäänyt. Issikkavaellus kuulosti siis enemmän kuin houkuttelevalta, ja vaikka vasta aamulla soiteltiin tallille päin, niin iltapäivällä päästiinkin jo nauttimaan hiljaisesta talvimetsästä heppojen selässä. 

Issikkavaellus
Pahoittelut kuvien kännykkälaadusta…

Mä hurahdan erilaisiin juttuihin todella helposti, ja olin nytkin ihan fiiliksissä. Oli niin ihanaa kuljeskella rauhassa eteenpäin nauttien hetkestä ja välillä pistää vähän nopeampaa tahtia polleihin. En muistanutkaan tota fiilistä mikä laukatessa tulee; mun suupielet oli niiiiin korvissa kun pääsin taas tuntemaan ton vauhdin huuman, ihanaa! <3 Mun kaveri ei ollut koskaan ratsastanut ellei lasketa jotain lapsuuden talutusratsastuskokemuksia erilaisissa tapahtumissa, jossa vain vedetään joku puolen minuutin kierros ja palataan takaisin. Kivoja kokemuksia toki nekin, mutta kuulemma ei enää yhtään ihmettele, miksi porukka jaksaa hehkuttaa laukkaamista (tiedättehän te tarinat ihanilla kesäisillä kukkaniityillä laukkaamisesta).
Myös töltti oli kiva kokea, ihan superpehmeä askellaji selässä istuvalle! Ei hullumpi tapa viettää syntymäpäivää 😉 

Jutun pointti oli; käykää kokeilemassa. Ja mulle; mene uusiksi. Useammin. Mahdollisimman usein.

~ Amanda