VALMENTAJAT, YMMÄRTÄKÄÄ VASTUUNNE!

Monna kirjoitti viime viikolla postauksen ”Missä on valmentajien moraali?”. Olen miettinyt samoja asioita paljon opiskeluaikoina ja nyt valmistuttuani, ja päätin tarttua myös tähän supertärkeään aiheeseen josta puhutaan aivan liian vähän.

On valmentajia (myös isoja firmoja), jotka lupaavat pyöreän pepun 2 kuukaudessa ja -10kg siihen päälle. Heillä on on 1-3 ruokavalioesimerkkiä joista lätkäisee samanlaisen jokaiselle valmennettavalle. Ei kysellä taustoja, perustietoja tai toiveita, ei välttämättä tavoitteitakaan. Ruokavalio saattaa näyttää enemmän fitnessurheilijan ruokavaliolta kuin tavallisen tallaajan kitukaloreineen ja pilkuntarkkoine grammamäärineen. Lisäksi treenit ovat intensiivisiä ja niitä on paljon, asiakkaan kuntotasosta riippumatta.
On järkyttävää, että joku ”ammattilainen” (kyllä, anteeksi vaan mutta mä epäilen tässä vaiheessa myös valmentajan ammattitaitoa) tekee tällaista. Tällainen toiminta ei ole millään muotoa vastuullista, sillä ruokitaan vain vääristynyttä kehonkuvaa ja ehkä myös sabotoidaan jonkun asiakkaan terveys sekä usko terveellisiä elintapoja kohtaan.

Monna puhui artikkelissaan myös siitä, että valmentajat saattavat myydä tällaisia vielä alaikäisille asiakkaille. Nuoret ovat toki helpoiten ”huijattavissa” ja heillä on monesti myös eniten paineita näyttää tietyltä, eikä ymmärrystä siitä, mikä on ”normaalia” syömistä ja mikä menee jo yli, ole. Mutta mä olen seurannut paljon somessa myös aikuisten ihmisten (tavallisten tallaajien) laihdutushommia ja aika paljon sielläkin on vääristynyttä kehonkuvaa ja ruokailua. Jos asioista ei tiedä, on vaikea ymmärtää, mitä esimerkiksi 1400kcal ruokavaliolla kituuttaminen voi saada kehossa aikaan. Ja ei pelkästään kehossa, vaan myös mielessä. Näin ääriesimerkkinä kuvitelkaa elämänsä epäterveellisesti syönyt henkilö. Mitähän tapahtuu, kun tälle lätkäistään ruokavalio, jossa kaikki parsakaalista lähtien täytyy käyttää vaa’an kautta, viljat ja maitotuotteet ovat pannassa ja lisäravinteita tuputetaan joka tuutista. Saakohan kyseinen tyyppi terveellisestä ruokavaliosta kovin noudattamisen arvoista kuvaa? Epäilen. Toki aikuisilla maalaisjärkeä löytyy varmasti enemmän, mutta on myös niitäkin, jotka uskovat sokeasti valmentajaa eivätkä osaa katsoa ruokavaliota kokonaisuutena.
Toki muodokkaan ja timmin kropan lupaaminen myy, mutta oikeasti, meneekö sun arvoissa oma rahapussi asiakkaan hyvinvoinnin edelle?

Puhuin jo viime postauksessani ”Kun normaali vartalo ei kelpaa” valmentajien (ja muiden someaktiivien) vastuusta siinä, miten etenkin nuoret kokevat oman vartalonsa ja terveelliset elämäntavat ylipäätään. Puhuttiin meidän PT-kouluttajan kanssa näistä asioista paljon, miten valmentaja pahimmillaan voi puhkaista asiakkaan syömishäiriön. Personal Trainer ammattina on myös tietyllä tapaa vaarallinen, sillä PT-kurssille voi mennä kuka vaan. Ei siellä kysellä PT:n arvoja eikä pohjakoulutuksia.
Ja ei, en halua lytätä muita Personal Trainereita, vaan ihan oikeasti vaan tuoda esille sitä, mitä sun asiakkaana ja myös jos joku valmentaja sattuu tämän lukemaan, niin haluan herätellä myös teitä miettimään omia toimintatapojanne. Kaikkien valmentajien moraali ei ole kovin hyvällä tasolla. Ja kyllä, mä haluan paskamyrskyn uhalla sanoa myös, että on siinä ammattitaidossakin eroa. Mun mielestä moraalittomuus kertoo paljon myös ammattitaidosta. Liikunta-alan ammattilainen ymmärtää erilaiset riskit ja tämä tieto auttaa siinä, ettei homma mene täysin moraalittomaksi.

Mä olen pohtinut näitä asioita omassa työssäni paljon, olen joutunut puntaroimaan omia arvojani ja samalla on täytynyt miettiä mikä myy. Tämä yhtälö ei ole todellakaan kaikista helpoin, varmasti asiakkaiden määrän ja sitä kautta rahan kannalta olisi parasta mainostaa omia palvelujaan tyyliin ”laihdu 10 kiloa 10 viikossa – pysyvästi”. Mutta mikään tossa ei vaan natsaa mun arvomaailman kanssa. En voi luvata kenellekään tuollaista tai saattaa lisäksi omien asiakkaideni terveyttä vaaraan.
No, miten mä sitten mun valmennukset hoidan? Mä tapaan ihan ensin asiakkaan kanssa kasvotusten (paitsi etäasiakkaat kuulustellaan puhelimitse, skypessä tms), kyselen tämän perustiedot, keskustelemme hänen taustoistaan ja nykyisistä ruokailutottumuksistaan, käymme läpi tämän tavoitteet ja asetamme konkreettisen tavoitteen, joka on realistinen ja jonka voi saavuttaa terveellisesti. Kyselen tämän toiveet ruokavalioon liittyen, inhokki- ja lemppariruuat, erityisruokavaliot ja muut tarpeet. Puhumme herkuttelusta, elämäntilanteesta ja otamme oikeasti aikaa taustatyölle. Lisäksi jokainen asiakkaani täyttää ruokapäiväkirjan ennen kuin teen tälle paketin valmiiksi.
Mun ravintovalmennukseen kuuluu ravintoanalyysi, konkreettisia ravintovinkkejä, henkilökohtasesti räätälöity ruokavalio, terveellisiä reseptejä ja paljon tietoa ravitsemuksesta. Lisäksi olen koko valmennuksen ajan tukena, multa saa kysellä neuvoa ja kyselen myös itse säännöllisesti kuulumisia ja teemme muutoksia tarvittaessa jos huomaamme, ettei jokin toimi (jokaisen kroppa reagoi asioihin eri tavalla, ja paras tapa jokaiselle selviää parhaiten testaamalla).
Asia, joka mua eniten valmennuspaketteja suunniteltaessa mietitytti oli tuo ruokavalio. Koska mun kohderyhmää ovat elämäntaparemonttia tekevät ihmiset/painonpudottajat, jouduin pohtimaan todella paljon, kuinka tarkka ruokavalion kannattaa olla, jottei homma mene överiksi ja toisaalta, ettei asiakkaille tule myöskään kuvaa, että saa syödä miten huvittaa ja silti laihtuu. Mä olen kuitenkin todella tarkka, etten tee jotain arvoilleni epäsopivaa. Päädyin siihen, että asiakas saa päättää. Jos hän haluaa vain suuntaa-antavat määrät (esim. dl, lautasmalli, kpl), teen ruokavalion sellaiseksi. Jos taas asiakas haluaa grammamäärät näkyviin, laitan ne näkyviin, jotta hän oppii oikean annoskoon. Mä painotan jokaiselle asiakkaalleni, että jos grammamäärät on näkyvillä, niin punnitse ruuat vain aluksi, kunnes opit mittaamaan annoskoon silmämääräisesti. Ruokavaliosta ei tarvitse ottaa stressiä, omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Ruokavalio on näyttämässä suuntaa ja konkreettisena esimerkkinä siitä, miten kannattaa syödä.
Mun ruokavalioissa on myös paljon vaihtoehtoja eri aterioille, jotta ruokailu pysyy mahdollisimman monipuolisena. Koko ikänsä ”väärin” syönyt ihminen ei välttämättä yksinkertaisesti osaa syödä oikein, joten ruokavaliosta on helppo katsoa, miten kokonaisuus kannattaisi toteuttaa. Mä myös haluan, että mun asiakkaiden ruokavaliot ovat myös kertomassa, ettei terveellinen elämäntapa ole pelkkiä kieltoja ja uhrauksia. Alku on aina opettelua uusien tapojen kanssa, mutta askel kerrallaan!
Ja treenin suhteen sama juttu; selvitetään taustat, toiveet, tavoitteet, erityistarpeet jne. Otetaan huomioon asiakkaan resurssit ja elämäntilanne. Henkilökohtainen valmennus, eli PERSONAL Training on sitä, että valmennus on tehty jokaiselle asiakkaalle hänen henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Onko valmennus enää henkilökohtainen, kun saman ruokavalion ja treeniohjelman lätkäisee jokaiselle? Ei todellakaan. Tässä piilee sata vaaraa, kun seassa voi olla ala-ikäisiä, synnyttäneitä, syömishäiriöisiä, ketä vaan.

 

Enkä halua todellakaan nostaa itseäni muiden yläpuolelle, mutta mä teen tietysti omasta valmennuksestani niin hyvän kuin pystyn, sellaisen, joka on juuri mun kohderyhmälle sopiva. Mä oon kokenut tän parhaaksi, toki vielä on varmasti myös viilattavaa, mutta asiakkaani ovat olleet tyytyväisiä valmennuksen joustavuuteen, ja siitä huolimatta olemme päässeet hyviin tuloksiin.

Miettikää omat arvonne kuntoon ja ymmärtäkää vastuunne ennenkuin alatte valmentamaan muita.

~ Amanda

KUN NORMAALI VARTALO EI KELPAA

Tämä on asia jota oon miettinyt jo pitkään. Normaali vartalo. Somessa sellaisia näkee vain harvoin, ellei sitten normaali vartalo ole nykyää rasvaton ja treenattu… Ihannevartalo ja normaali vartalo menee tässä myllerryksessä helposti sekaisin.

Musta on aika surullista, että somesta meille tulee niin paljon paineita näyttää tietyltä. Normaalivartaloiset kokevat olevansa lihavia, aina halutaan vain tiukempi ja tiukempi kroppa. Syömishäiriöt ovat yleistyneet, ja luultavasti sosiaalinen media on todella iso syypää tähän. Somessa kilpaillaan siitä, kenen kroppa on rasvattomin, kenellä on isoimmat lihakset ja kuka herkuttelee vähiten. Jopa liikunta-alan ammattilaiset myyvät itseään ulkonäöllään.
Mun mielipide on se, että liikunta-alan ammattilaisten ja someaktiivien täytyis näyttää mallia muille. Totta kai tiedän, että mielikuvat myyvät. Mutta meillä jokaisella on vastuu, ja se vastuu on valtava. Ja älkää nyt kukaan tulko sanomaan, että vastuu on katsojalla, kun ei se vaan toimi. Ei 14-vuotias välttämättä tajua mikä on normaalia ja mikä ei. Ja on mulle muutama keski-ikäistynytkin myöntänyt, ettei heidän ikäluokkansa osaa välttämättä katsoa kuvia kovin kriittisesti, sillä photoshopit sun muut kuvankäsittelyohjelmat ovat asioita, joiden kanssa he eivät ole tottuneet pienestä asti elämään. Ja kyllä ne kuvat syöpyvät varmasti myös monen muun mieleen vaikka kuinka tiedostaisi, että kuvaa on voitu muokata ja ihminen ei todellakaan näytä samalta ”normaaleissa asennoissa”. Ja kun seuraavan kerran katsoo omaa peilikuvaansa, niin ei sitä välttämättä kovin ilolla katso. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tämä pätee myös someen. Kuvat viestivät, että hei sinä normaalivartaloinen, ei ole siistiä olla normaali vaan täytyy pystyä parempaan. Kuvien viesti on älyttömän paljon voimakkaampi kuin tekstin, niin hyvässä kuin pahassakin.

Toki on inhimillistä haluta saavuttaa täydellinen vartalo, saahan tällaiset ihmiset ihailua osakseen. Mutta onko instakuvassa keikistelevä, sinun silmääsi täydellisen vartalon omaava henkilö onnellinen? Tai olisitko sinä onnellinen jos sun vartalo näyttäisi samalta, ottaen huomioon mitä kaikkea se vaatii. Entä onko kuvassa oleva henkilö todellisuudessa edes itse tyytyväinen kuntoonsa? Luulen, että aina meiltä löytyy jotain mitä olisi kiva parantaa. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa välillä pysähtyä miettimään, mitä elämältään todella haluaa. Haluatko voivotella mummoksi asti vatsamakkaraa, vai eläisitkö elämääsi mieluummin täysillä ja nauttien?

Vartalossa saa näkyä elämä. Arvet kertovat kokemuksista, kenties olet kantanut sisälläsi lasta (tai kaatunut skeittilaudalla niinkuin minä :D). Selluliitti muistuttaa makeista hetkistä, rypyt kertovat eletystä elämästä, naururypyt onnellisesta elämästä 🙂 Miksi niitä täytyisi jotenkin peitellä? Onko katseet kääntävä vartalo sen arvoinen, että sen puolesta on uhrattava kaikki muu? Ei kuntoliikkujan tarvitse näyttää ammattiurheilijalta. 

Miksi emme siis yhdessä lähde viemään kulttuuria terveellisempään suuntaan? Mun mielestä nykyinen touhu on kaikkea muuta kuin terveellistä, sairasta suoraan sanottuna. Mun mielestä terveellisyys on sitä, kun tuntuu, että on pääasiassa ihan onnellinen. Kun oma keho toimii, ja siellä on hyvä olla. Kun terveellinen elämäntapa ei vaadi suuria uhrauksia ja voit hyvällä omalla tunnolla myös herkutella kun siltä tuntuu. Kun liikunta antaa energiaa ja hyvää oloa eikä ole pelkkää suorittamista. Hyvinvointi on kaunista, enkä tarkoita hyvinvoinnilla pelkkää fyysistä hyvinvointia. Itsevarma, positiivinen ja ystävällinen ihminen on kaunis, oli vyötäröllä sitten makkara tai kaksi.
Tiedättekö sen, kun näette kauniin ihmisen (esim. somessa), mutta kun tapaatte tämän livenä, tyyppi onkin tympeä ja ylimielinen. Tässä vaiheessa mua alkaa ainakin vaan ärsyttämään koko tyypin naama enkä todellakaan enää miellä häntä kauniiksi. Se olemus vaan vaikuttaa niin paljon! 

Nautitaan elämästä, liikutaan itselle mieluisalla tavalla ja syödään 80% ajasta terveellisesti, normaalia kotiruokaa. Yritetään olla suorittamatta liikaa ja hyväksytään oma vartalo sellaisena kuin se on, kohdellaan sitä kunnioittavasti. Toki tähän samaan hengenvetoon on sanottava, että jos sulla on ylipainoa, niin toki silloin saa ja kannattaakin laihduttaa. Mutta tee sekin oma hyvinvointi edellä omaa kehoa kunnioittaen, oman terveytesi takia. Keskitytään ulkonäön sijaan terveellisiin elämäntapoihin ja omaan asenteeseen sekä olemukseen, siihen miten kohdellaan muita ihmisiä. ♥

~ Amanda