MITEN TREENIT SUJUU? ENTÄS SE MOTIVAATIO?

Kirjoittelin tässä hiljattain kadonneesta treenimotivaatiostani (katso edellinen postaus täältä: KUN TREENIMOTIVAATIO ON TÄYSI NOLLA) ja ajattelin päivitellä teillekin tilannetta! Mainitsin edellisesstä postauksessa, että päätin etten stressaa treeneistä, treenaan jos huvittaa ja lepään jos ei huvita treenata. Motivaatio harvoin tulee pakottamalla takaisin, ja muutenkin elämässä tapahtui elokuussa niin paljon, että teki todella hyvää vähän himmailla.

Tällä hetkellä tilanne on jo paljon parempi! Olen löytänyt taas kadoksissa ollutta intoa treeniin, ja treeneistä olen saanut hyvää fiilistä ja energiaa. Edelleenkään en ole päässyt takaisin samoihin treenimääriin kuin ennen, mutta mulla ei ole mikään kiire. Tein ensin pelkkää höntsää, lyhyitä ja kevyitä treenejä, kävin suppailemassa ja metsässä poimimassa marjoja. Oon viettänyt paljon aikaa ystävien kanssa, syönyt hyvin ja yrittänyt töiden ohella myös rentoutua.
Viime viikon loppupuolella fiilis treenien suhteen olikin jo paljon parempi ja tällä viikolla oonkin CrossFitaillut jo pariinkin otteeseen ihan kunnon treeniä eikä mitään höntsää, pelannut ultimatea, lenkkeillyt ja huoltanut kehoa. Ja fiilis on ollut todella hyvä! Olen selkeästi alkanut saamaan uudesta elämäntilanteesta vähän kiinni, uusi rytmi alkaa hahmottua ja hommat sujua. Samoin näin syksyn tullen moni taakka harteilta on pudonnut, rahahuolet ja sen sellainen, tiedättehän.

Tämä tauko on tehnyt todella hyvää mielen lisäksi kropalle! Tempaus tuntui eilen pitkästä aikaa todella hyvältä, mulla on ollut todella paljon ongelmia voittaa mun tempauspelko. Lähinnä se kyykkyyn meno on joka tökkii, ja eilen tehtiin tempaukset raakana eikä kyykkyyn tarvinnut mennä. Mutta silti, ai että teki terää ja jäi todella hyvä fiilis treenistä! Tiistaina kokeilin myös vauhtipunnerruksen ykkösmaksimia ja mun tämän hetkinen ennätys 55kg nousi paljon kevyemmin kuin koskaan ennen. Lisää mä en saanut siihen laitettua eli uutta ennätystä en ihan saanut tehtyä, mutta tuntui todella hyvältä enivei. Eli tyytyväinen olen!

Ja sitten viimeisimpänä muttei vähäisimpänä; mun kantapää on ihan superpaljon parempi! Ehkä tämä 3 vuoden taistelu alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla, minä 1 – rasitusvamma 0 😀 Mä oon nimittäin tänä kesänä tosiaan päässyt jo juoksemaan ihan pikkupätkiä kerrallaan metsässä (pehmeä alusta). Tähän mennessä paras (ja kivuton!) suoritus on ollut seuraavanlainen: 1min hölkkä, 1min lepo ja tämä toistetaan 10 kertaa. Tein tuon treenin metsässä ja juoksua tuli yhteensä 10 minuuttia eikä kantapää ollut moksiskaan.
No, viime viikonloppuna meillä tuli pieni kiire bussiin ja juoksin putkeen 5 minuuttia asfaltilla (joka on yleensä ollut ihan myrkkyä mun kantapäälle). Pientä varoittelua seuraavana aamuna, hieroin kantapäätä vähän ja ei enää mitään ongelmaa. Maanantaina uskaltauduin tosiaan ultimatetreeneihin (haha, katotaan jos tästä tulis mun uusi harrastus, oon tosin aina inhonnut joukkuepelejä :D) ja reilu tunti tuli juoksenneltua nurtsilla. Kantapää varoitteli pari päivää aina aamuisin, mutta hieroin ja sen jälkeen taas kaikki ok seuraavaan aamuun asti, jolloin taas vähän hieroin ja kaikki ok. Nyt lepäilen kantapäätä vielä hetken, ja reilun viikon päästä menen uudestaan pelaamaan jos saadaan pelit järkättyä. Kyllä se siis tästä alkaa pikkuhiljaa helpottamaan!
Ja tuo kipu mitä kantapäässä toisinaan on, on ihan pientä. Silloin alkuun kävely oli yksinkertaisesti mahdotonta, koska tuntui kun puukko olis isketty suoraan luuhun. Nyt kipu on lähinnä sitä, että vaan tuntee ettei kaikki ole kantapäässä ihan ok, mutta noin pahaa kipua ei ole ollut enää aikoihin. Jee!

Kyllä tää tästä, positiivisella asenteella vaan etiäppäin! 🙂

~ Amanda

amandasilver

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta