ONKO VAAKALUKEMALLA VÄLIÄ JOS PEILIKUVAAN ON TYYTYVÄINEN?

Ensinnäikin, ihanaa naistenpäivän iltaa! Ajattelin tänään pureutua kysymykseen, joka varmasti on joskus mietityttänyt muitakin kuin mua. Niinkuin mun blogia kauemmin seuranneet tietää, mä oon tehnyt ihan järkyttävästi töitä hyväksyäkseni mun kropan. En yksinkertaisesti jaksanut olla niin tiukkis ruokavalion kanssa, että kroppa olisi kiristynyt omaa silmää miellyttäväksi. Siksi päätin mieluummin hyväksyä sen, mitä peilissä näkyy. Samalla opettelin syömään stressaamatta liikoja.

Olin pitkään niin tyytyväinen kuin nainen vaan voi olla (ainahan niitä huonojakin päiviä tulee, mutta pääasia, että hyviä päiviä on enemmän). Mutta nyt oon alkanut epäillä. Ja arvatkaahan miksi? Koska mun paino on noussut vuoden aikana huimat 2 kiloa. Silti olen edelleen ihan tarpeeksi tyytyväinen siihen, mitä peilissä näen. Tai oikeestaan, en tiedä huijaanko vain itseni hyväksymään peilistä morottavan tyypin. Kaksi kiloa on helppo piilottaa vetämällä vatsaa sisään ja katsomalla sopivasta kuvakulmasta ja sopivassa asennossa. Muutos on niin hidas, että entisen minän on ehkä jo unohtanut eikä eroa muutenkaan kovinkaan helposti huomaa.

Mä en yleensä pahemmin tuijota vaakaa tai käy sillä mitenkään kovin säännöllisin väliajoin. Mutta tiedän, että vaa’alla säännöllisesti käyvät pystyvät tutkimusten mukaan paremmin hallita painoaan kuin ihmiset, jotka eivät käy vaa’alla. Eikä vaa’alla käymisessä silti ole mitään pahaa, vaikka aina sitä lukemaa ei kannattaisikaan liikaa tujotella. Mutta koen, että se silti antaa jonkin verran suuntaa ainakin, kun tietää hieman omasta kehonkoostumuksesta ja kropan toiminnan vaikutuksista painoon. Silloin osaa myös tulkita vaakaa paremmin. Nyt oonkin tässä miettinyt, että onko tuo 2 kiloa lihasta, lihasta ja rasvaa, pelkkää rasvaa vai mitä se on? Koska se on juuttunut muhun! Enkä olle edes varma tuliko se millä aikavälillä. Jos se tuli 2kk aikana, se tuskin on täyttä lihasta. Jos se tuli 8kk sisällä, se voi olla lihasta.

Mutta arvatkaa mitä mä pelkään? Mä pelkään sitä, että olen liian armollinen itselleni. Jos lihon pikkuhiljaa koko ajan, enkä huomaa sitä. Huijaan itseni hyväksymään pyöristyvän olomuotoni, enkä saa tehtyä asialle mitään. Kaksi kiloa vuonna 2017, 2 kiloa vuonna 2018, 2 kiloa vuonna 2019… Muutama vuosi ja 10 lisäkiloa on täynnä. Ja kaupanpäällisiksi mittavat terveysriskit.

Vannoin vuosi sitten, etten rupea enää koskaan millekkään ”kiinteytysdieetille”. Ihan vain siksi, koska mun unelmien vartalo vaatisi liikaa, myös luultavasti osan mun mielenterveydestä… Mutta arvatkaahan houkutteleeko ajatus pienestä kiinteytyksestä, kun tietotaitoa on karttunut sen verran paljon, ettei itselle ruokavalion tekeminen ole mikään ongelma. Eihän pieni ryhtiliike edes olisi pahitteeksi, vaikka mun ruokailut ihan hyvällä mallilla onkin. Jos ihan vain sen 2 kiloa, mun entiseen vakkaripainoon? 

Mutta mitä jos lihon heti takaisin? Tai kaikki vaiva stressittömän ruokailun opettelusta valuukin hukkaan? Koska ihan ilman ”sääntöjä” tai skarppaamista sekä itsekurin koettelua noi 2 kiloa ei tule tippumaan. Ja mitä jos viime vuoden aikana ”lihomani” 2 kiloa onkin lihasta? Kehonkoostumusmittauksessakin oon käynyt vasta näiden uuden 2 kilon kanssa, joten siitäkään ei pahemmin ole apua. Mutta toisaalta, kiinnostaako mua tarpeeksi kuitenkaan… Ei välttämättä.

Olen myös pohdiskellut, missä menee liian rennon ja liian tiukan ruokavalion välillä? Mitään yksiselitteistä vastausta tuskin on ja asia on muutenkin hyvin yksilöllinen. Mutta voisiko sitä mitata pääpiirteittäin näin; tuottaako ruoka enemmän nautintoa vai stressiä? Vaikka ruuan kuuluukin mun mielestä olla nautinto, niin voi sitä silti valita viisaasti. Taisin pari kuukautta sitten kirjoittaa, etten suostu syömään puuroa ilman maapähkinävoita. Nyt olenkin tullut siihen tulokseen, että kokonaisuus ratkaisee jälleen. Kun suurimman osan ajasta syö ruokaa mistä nauttii, niin välillä voi sen maapähkinävoin korvata raejuustolla eikä se tee susta liian tiukkista vaikkei se ihan lempparisafkaa oliskaan. 

Siispä näiden pohdintojen jälkeen olen tainnut tulla siihen tulokseen, että oon hyvä just näin. Ainakin mun mielestä noissa kuvissa oleva tyyppi on ihan fine. Vaikka siinä onkin kohtia, joista pystyy ottaa kiinni. Mutta mitä sitten? Mä liikun ja syön terveellisesti, teen viisaita valintoja. Mutta herkkujen kanssa aion tosin petrata hieman enemmän. Eiköhän se riitä. 

Kuvat: Petri Mast

~ Amanda

amandasilver

8 vastausta artikkeliin “ONKO VAAKALUKEMALLA VÄLIÄ JOS PEILIKUVAAN ON TYYTYVÄINEN?”

  1. Moikka! Omaan silmään näytät ainakin upealta ja terveeltä, kyllä se rasvakin on hyväksi naisen kropalle ja hormonitoiminnalle. Itse asiassa uusimman luotettavan tutkimustiedon mukaan lievä ylipaino on tervein painoindeksi:) Eli varsinkin lihaksikas henkilö voisi korjata ajattelutapaansa siihen suuntaan, että muutama lisärasvakilo on jopa hyödyksi. Terveys edellä!

    • Kiitos! Ohoh! Ja todellakin, terveys on tärkeintä! 🙂

    • Kiitos! Niimpä, ja ruokailuhan on koko ajan jatkuvaa tasapainottelua, se on ollu itselläkin tärkeää tiedostaa 🙂

  2. Olet upea piste! Ja minullekin on KAKSI LÄÄKÄRIÄ sanonut että terveimmät ihmiset ovat lievästi ylipainoisia 😊 silloin voi olla varma että kroppa saa kaiken tarvitsemansa ja on pieni vara kropassa jos esim sairastuu. Ei heti mene miinukselle ja saa lisää ongelmia. Jatka samaan malliin ja mielenterveys on vähintään yhtä tärkeää kuin kropan terveys 💖 halit!!

  3. Olipa todella mielenkiintonen postaus! Ihanaa lukea pitkästä aikaa tällaista syvällisempää pohdintaa. Ja oot ihanan rehellinen! Mun silmään hyppäs tekstistä tuo ”jos ihan vain sen 2 kiloa, mun entiseen vakkaripainoon” ja oikein pelästyin, sillä tuollaisista ajatuksistahan se loputtoman kiinteyttämisen ja laihduttamisen kierre alkaa, ”vielä pari kiloa”. Ihanasti kokosit kuitenkin ajatuksesi loppuun, munkin mielestä oot enemmän kuin terveen näköinen, aika lähellä meikäläisen, hoikat geenit ja toivottoman painonnousun perässä juoksevan, nuoren naisen ihannekroppaa. Todella antoisa teksti, näitä lisää! 🙂

    • Paljon kiitoksia, ihanan piristävä kommentti! 😍 Ja ihan asiaa puhut, siitä se helposti lähtee kierteeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta