SAAKO RUUASTA TULLA ONNELLISEKSI?

Mua häiritsee todella paljon ruokakiellot! Hyvä ruoka ja vaikkapa perjantai-illan (tai miksei vaikka keskiviikon) herkkuhetki suklaapähkinäpussi kourassa tekee oikeesti aika onnelliseksi. Tai jos se fiilis kun päättää, että hitsi vie, tänä iltana mä aion vaan röhnöttää sohvalla karkkipussi kourassa tai tehdä ihanaa ruokaa jälkiruokineen. On ihanaa hetki vaan olla ja nauttia niistä mauista ja mielihyvästä mitä hyvä ruoka aiheuttaa. Muutenkaan mä en suostu syömään pahaa ruokaa jos ei ole pakko, miksi pitäisi? En todellakaan vedä esimerkiksi pelkkää maitorahkaa vain sen takia, että siinä on paljon proteiinia. En suostunut edes noudattaa FODMAP -ruokavaliota pahimpina kausina kuin vatsa temppuili, sillä olisin joutunut jättämään ruokavaliosta mm. monia ihania hedelmiä ja kasviksia pois viljoja unohtamatta. Enkä olis saanut käyttää kokkaillessa sipulia! Mutta se, mitä oon viimeaikoina toisinaan pohtinut on, että saako ruuasta tulla onnelliseksi? Missä menee ruuasta nauttimisen ja tunnesyömisen raja? Vai ovatko nuo kaksi vain yksi ja sama asia? 

DSC_0027 (2)

Kaikissa meissä asuu pieni tunnesyöppö, jos sitä sellaiseksi haluaa kutsua. Jos ruokaan ei liittyisi mitään tunteita, ei kukaan ikimaailmassa olisi keksinyt raakaherkkuja, käyttäisi mausteita ruuanlaitossa tai mitään muutakaan ruuan makua parantavia menetelmiä? Vai olisiko niitä silti pakko olla, jotta energian saa jotekin kurkustaan alas? Ehkä me tankkaisimme itsemme omituisilla energialitkuilla auton tankkaamisen tavoin, jotta pysyisimme jotenkuten hengissä? Ruokahalu on selviytymiskeino, ja siihen liittyy mielihalut sekä ruuasta nauttiminen. Nälkä ilmoittaa siitä, että ruokaa tarvitaan lisää, mutta yleensä nälkäisenä ruokaa tekee myös mieli. Varmaan aika harva terve ihminen nyrpistelee kovin herkästi nenäänsä saadessaan ruuan eteensä kun vatsa ammottaa tyhjyyttään. Eikö ruokaonnellisuus ole siis kuitenkin ihan ok?
Mutta kaikella on rajansa. Silloin, kun itseään alkaa toistamiseen lohduttaa pussilla makeaa, kannattaa asialle tehdä jotain. Ruuasta ei saa tulla pakokeino ja tapa turruttaa tunteita. Toisaalta terveellisyydestäkään ei pidä tehdä itselleen pakkomiellettä, joten tässä tullaan taas kultaiseen keskitiehen.

DSC_0025 (2)

Jotta ei siis mentäisi pelkästään ääripäästä toiseen, niin haluan puhua hieman mun omista ruokailutottumuksista, joissa tuo ”onnellisuushakuinen” syöminen näkyy. Mun ruokailun runko on siis terveellinen, mutta teen paljon valintoja ruuan maun perusteella, ja joustan toisinaan myös terveellisyydestä. Valitsen puuron päälle vain ne parhaat lempparitäytteet ja laitan smoothien banaania, jotta siitä tulee makeaa. Toisinaan otan koulussa sen kermapastahässäkän perunoiden ja lihakastikkeen (yök, mun inhokkiruoka) sijasta, jos sitä tekee mieli. Eli pitkälti sellaisia juttuja, joilla ei ole mun fyysisen hyvinvoinnin kannalta pahemmin merkitystä kun kokonaisuus on kunnossa, mutta pistää mun pienen mieleni onnesta sykkyrälle! 🙂 Herkuttelen pari kertaa viikossa hyvällä omalla tunnolla ja yritän olla tekemättä ruuasta mitään sen suurempaa numeroa. 

Toisaalta tuon otsikon voisikin muuttaa kysymykseksi: Saako ruuasta nauttia? Mitä mieltä sä oot?

~ Amanda

amandasilver

12 vastausta artikkeliin “SAAKO RUUASTA TULLA ONNELLISEKSI?”

  1. Todellakin. Ruuasta tulee ja pitääkin nauttia !! 🙂 Arvaas mikä minut tekee onnelliseksi ? 😉 Niinkin vaatimaton kuin aamupuuroni milloin milläkin höysteellä 😀 Siitä alkaa mun hyvä päivä , joka päivä !! 🙂

    • Aamupalan on kyllä pakko olla hyvä, jotta päivä starttaa onnellisissa merkeissä 😉

  2. Oon samaa mieltä siitä että ruuasta saa ja pitää nauttia! Mutta mitä tiukkoihin rajojen asettamiseen ja kieltoihin tulee, niin oma näkemys on ehkä vähän erilainen. Teini-ikä meni syömisongelmien kanssa, ja niiden vuosien aiheuttamaa hallaa paikkaillaan edelleen varsinkin henkisesti, fyysisesti aineenvaihdunta, hormonitoiminta yms alkaa olla aikalailla kuosissa. Tässä tulee yksi hyvin vahva syy sille, miksi haluan tiukasti antaa kropalleni mahdollisimman hyvälaatuista ja ”oikeissa” määrissä ravintoa: tein sille aikanaan niin paljon hallaa, että haluan nyt yrittää korjata vahinkoja korkojen kera, ja varsinkin koska (epäterveellisillä ruuilla) herkuttelu ja siihen terve asennoituminen on vielä vähän työn alla, herkuttomampi elämä on yksinkertaisesti helpompaa. Mutta onneksi oon todennut sen faktan, että seurassa tääkin asia on helpompi selättää, enkä mieti herkkujen syömistä niin perusteellisesti.
    Toinen yksinkertainen asia, että mun suhde ruokaan on ruokavaa’an ja tarkasti listattujen sapuskojen kanssa oikeasti todella stressitöntä, ja se on mulle isoin asia tällä hetkellä, koska juuri siihen ruuan kanssa pyrin, ettei sitä tarvitse pyöritellä kokoajan mielessä. Kun lasken makroja päivittäin, varmistan sen että kroppa saa varmasti kaiken tarvittavan, koska ilman sitä esimerkiksi rasvat jäisi huisin helpolla liian mataliksi. Mulle siis jonkun mielestä orjallisesti ja tiukkapipoisesti ruokien listaaminen ja punnitseminen sopii ainakin tällä hetkellä, ihan siitä syystä että se tekee mun arkielämän ruuan suhteen tosi stressittömäksi. Yksi iso asia siinä tietty varmasti on se, että koen kaikki ruokani hyvin mieluisiksi ja maistuviksi, joten ei tunnu mitenkään ikävältä tai uhrautumiselta syödä niin kuin syön, ja fyysinen olo on tästä syystä sopivan kevyt ja virkeä.
    Ja hei, toisaalta pääsee käyttämään luovuuttakin aivan uudella tavalla kun pohdiskelee ja kokoilee itselleen mieluisia aterioita kokoon :p

    • Niin, totta kai ollaan niin erilaisia ja koetaan kaikki niin erilailla, että näitä juttuja ei voi oikein yleistää 🙂 Ja myös juuri taustat on niin erilaiset eri ihmisillä. Mutta kiva kuulla vähän erilaisiakin näkemyksiä, sitä niin helposti menee vain laput silmillä eikä muista katsoa asioita monelta kantilta.

  3. Saa! Ja ei oo muuten itsestäänselvää! Itsellä takana aika jolloin ruoka ei juuri kiinnostanut, söi koska oli pakko ja se näkyi väsymyksenä ja haluttomuutta liikkua. Nyt sekä ruokahalu että liikunta taas osa elämää ja nautin siitä, että kokkaaminen ja leipominen taas kiinnostaa. Tuntui et elämästä puuttui jotakin kun ruoasta ei nauttinut ja liikunta puuttui. Mulla on ne molemmat taas ja elämä hymyilee!

    • Toi on muuten inhottavaa jos ei ole ruokahalua! Vaikka toisinaan ärsyttää jos koko ajan on nälkä, mutta jos ruokahalu katoaa, niin olo on jotenkin tosi outo. Ja kun liikunta vähenee, niin ei kyllä ole nälkäkään samalla tavalla. Onneksi siis ruokahalu on olemassa 😉

  4. Ehdottomasti saa! 😉 Syömishäiriöstä parantuneena mulle on tosi tärkeetä että voin syödä nykyään ihan mitä vaan tekee mieli! Mulla on aika samanlainen suhtautuminen ruokaan kuin sulla: pääasiassa terveellistä sapuskaa mutta välillä voi joustaakin. 😄 Eikä herkuttelu kerran kaksi viikossa maailmaa kaada 😉 On ollut pitkä tie päästä tähän pisteeseen mutta olen iloinen siitä että nykyään kokkaaminen ja leipominen yhdessä perheen/kaverien/ poikaystävän kanssa kuuluvat osaksi elämääni eikä tarvitse miettiä jokaisen rupka-aineen ravintoarvoja. Tosi hyvä postaus! 😊

    • Kiitos! 🙂 Ihanaa kuulla, että oot päässyt vaikeuksien kautta tohon pisteeseen! Toi on kyllä mullakin ollut työn takana, ei se helppoa ole ja mä ainakin joudun panostamaan myös siihen, etten lähde takaisin liian tiukalle linjalle sotkemaan hyvää balanssia. Varsinkin joskus jos on ”läski olo”, niin täytyy tosissaan käydä keskustelua itsensä kanssa siitä, että miten se olo taltutetaan järkevästi.

  5. Ruuasta voi nauttia paljon terveeltä pohjalta !
    Ei tarvitse olla makeaa, suolaista , rasvaista. Pelkkä tuore, mehukas omena on nautinnon arvoinen ” 🙂

  6. Saa tulla onnelliseksi kunhan ruoka ei ole koko elämän sisältö. Syön jotta voin elää en elä jotta voin syödä. Olen päinvastainen tapaus, ruoka=polttoaine. Täysin orjallinen en ole en esim. punnitse kaikkea ja lounasravintolassa syön 3krt viikossa. tosin silloinkin välillä omat protskut mukaan(olen kasvissyöjä ja siellä harvoin k.vaihtoehtoa)Minut tekisi kyllä onnelliseksi mummon tekemät lapsuuden letut mutta niitä en enää saa. enemmänkin mut tekee onnelliseksi se jos ihmiset nauttii ja tykkää laittamastani ruoasta, tulee kehuja ja iloisia ilmeitä. Seura tekee onnelliseksi enemmän kun itse ruoka. Kummitytön kanssa kokkailu ja yhdessäsyöminen tekee onnelliseksi vaikka olisikin vähän palanut ruoka. Veljenpojan 3v kanssa leipominen vaikken itse syö on myös ihanaa. Myös ekologinen ja eettinen ruoka tekee onnelliseksi.

    • Just niin, ruuan ei tarvitse olla se elämän sisältö, myöskään siihen toiseen suuntaan eli kun puhutaan orjallisuudesta.
      Niimpä, monesti se seura onkin todelisuudessa se juttu, ja ruoka on vain piste iin päälle. On mukavaa rupatella ystävien kanssa ja maistella ihania makuja. Mutta yksin syöminen ei välttämättä olisi läheskään niin kivaa! 🙂
      Eli kultainen keskitie, siitä ainakin mä tykkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta