VOITA ILMAISET TREENIT MUN KANSSA!

_MG_3894

Huh mikä viikko. Täällä on painettu täyttä päivää, ja blogi onkin jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Oon kyllä niin onnellinen, että päätin lähteä opiskelemaan etänä! Niin kivaa. Mutta päivät on täysiä ja tällä viikolla oli vielä todella paljon kouluhommia, onneksi ne alkaa nyt pikkuhiljaa helpottamaan. Ehtii relatakin välillä, jos vaan malttaa 😉
Tällä viikolla oon tehnyt kolmea työtä sekä blogi- ja koulujuttuja, ja elen kävin myös hätäensiapukurssin, joka oli oikeesti superhauska! Tuttu porukka salilta ja tuttu kouluttaja, joten meillä oli kurssilla rento meininki ja oli kyllä muutenkin mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa.
Vähän on siis pitänyt kiirettä, mutta ei se haittaa kun tekee sitä mistä nauttii. Pitää silti yrittää panostaa myös siihen, että ehtii rauhoittuakin välillä.
Oon nauttinut myös siitä, että pääsen taas treenaamaan niin hyvin! Koulussakin pääsen toki hyvin treenaamaan, mutta onhan se nyt ihan eri asia treenata asianmukaisella salilla hyvässä seurassa.

Oon myös täysillä päässyt kehittelemään kaikkea kivaa yrityksen suhteen, ja aikaa meneekin paljon myös noihin juttuihin sekä yrityksen markkinointiin. Järkkäsin myös arvonnan, josta voit voittaa treenit kaverisi kanssa mun ohjaamana! Treeni tapahtuu CrossFit Tuusulan salilla ja ajankohdasta sovitaan voittajien kanssa. Voit osallistua arvontaan osoitteessa www.facebook.com/amandasilvertraining

Mitä teille kuuluu? 

Kuva: Mari Mäkinen 

~ Amanda

SAAKO RUUASTA TULLA ONNELLISEKSI?

Mua häiritsee todella paljon ruokakiellot! Hyvä ruoka ja vaikkapa perjantai-illan (tai miksei vaikka keskiviikon) herkkuhetki suklaapähkinäpussi kourassa tekee oikeesti aika onnelliseksi. Tai jos se fiilis kun päättää, että hitsi vie, tänä iltana mä aion vaan röhnöttää sohvalla karkkipussi kourassa tai tehdä ihanaa ruokaa jälkiruokineen. On ihanaa hetki vaan olla ja nauttia niistä mauista ja mielihyvästä mitä hyvä ruoka aiheuttaa. Muutenkaan mä en suostu syömään pahaa ruokaa jos ei ole pakko, miksi pitäisi? En todellakaan vedä esimerkiksi pelkkää maitorahkaa vain sen takia, että siinä on paljon proteiinia. En suostunut edes noudattaa FODMAP -ruokavaliota pahimpina kausina kuin vatsa temppuili, sillä olisin joutunut jättämään ruokavaliosta mm. monia ihania hedelmiä ja kasviksia pois viljoja unohtamatta. Enkä olis saanut käyttää kokkaillessa sipulia! Mutta se, mitä oon viimeaikoina toisinaan pohtinut on, että saako ruuasta tulla onnelliseksi? Missä menee ruuasta nauttimisen ja tunnesyömisen raja? Vai ovatko nuo kaksi vain yksi ja sama asia? 

DSC_0027 (2)

Kaikissa meissä asuu pieni tunnesyöppö, jos sitä sellaiseksi haluaa kutsua. Jos ruokaan ei liittyisi mitään tunteita, ei kukaan ikimaailmassa olisi keksinyt raakaherkkuja, käyttäisi mausteita ruuanlaitossa tai mitään muutakaan ruuan makua parantavia menetelmiä? Vai olisiko niitä silti pakko olla, jotta energian saa jotekin kurkustaan alas? Ehkä me tankkaisimme itsemme omituisilla energialitkuilla auton tankkaamisen tavoin, jotta pysyisimme jotenkuten hengissä? Ruokahalu on selviytymiskeino, ja siihen liittyy mielihalut sekä ruuasta nauttiminen. Nälkä ilmoittaa siitä, että ruokaa tarvitaan lisää, mutta yleensä nälkäisenä ruokaa tekee myös mieli. Varmaan aika harva terve ihminen nyrpistelee kovin herkästi nenäänsä saadessaan ruuan eteensä kun vatsa ammottaa tyhjyyttään. Eikö ruokaonnellisuus ole siis kuitenkin ihan ok?
Mutta kaikella on rajansa. Silloin, kun itseään alkaa toistamiseen lohduttaa pussilla makeaa, kannattaa asialle tehdä jotain. Ruuasta ei saa tulla pakokeino ja tapa turruttaa tunteita. Toisaalta terveellisyydestäkään ei pidä tehdä itselleen pakkomiellettä, joten tässä tullaan taas kultaiseen keskitiehen.

DSC_0025 (2)

Jotta ei siis mentäisi pelkästään ääripäästä toiseen, niin haluan puhua hieman mun omista ruokailutottumuksista, joissa tuo ”onnellisuushakuinen” syöminen näkyy. Mun ruokailun runko on siis terveellinen, mutta teen paljon valintoja ruuan maun perusteella, ja joustan toisinaan myös terveellisyydestä. Valitsen puuron päälle vain ne parhaat lempparitäytteet ja laitan smoothien banaania, jotta siitä tulee makeaa. Toisinaan otan koulussa sen kermapastahässäkän perunoiden ja lihakastikkeen (yök, mun inhokkiruoka) sijasta, jos sitä tekee mieli. Eli pitkälti sellaisia juttuja, joilla ei ole mun fyysisen hyvinvoinnin kannalta pahemmin merkitystä kun kokonaisuus on kunnossa, mutta pistää mun pienen mieleni onnesta sykkyrälle! 🙂 Herkuttelen pari kertaa viikossa hyvällä omalla tunnolla ja yritän olla tekemättä ruuasta mitään sen suurempaa numeroa. 

Toisaalta tuon otsikon voisikin muuttaa kysymykseksi: Saako ruuasta nauttia? Mitä mieltä sä oot?

~ Amanda