HIDASTA TAHTIA

Nykyään ihmiset tuntuvat hakevan itselleen kunniaa tehokkuudellaan. ”Ja taas mennään” on niiiin perus kuvateksti porukan snäpeissä, ja kuvassa näkyy tietenkin iso hymy ja peukku pystyssä. Mitä siistiä siinä on? Säntäillä paikasta toiseen kuin päätön kana ja lopulta polttaa itsensä loppuun? Välillä tuntuu, että ne, ketkä ei jaksa tollasta rallia, on jotenkin huonompia tai heikompia tai muuten vain täysin laiskoja. Heillä ei ole itsekuria ja jotenkit väärät tai huonot unelmat sekä tavoitteet jos niitä ylipäätään on. Tää yhteiskunta on niin sairaan suorituskeskeinen. 

dsc_0343-2

 

Totta kai tekemistä pitää olla ja tehokkuudesta tulee aikaansaava olo. Mutta ihan oikeesti, liika on liikaa. Koska on aikaa vaan olla? Mun mielestä tässäkin olis hyvä löytää se kultainen keskitie. Mieli tarvitsee lepoa siinä missä kroppakin, ja mielikin voi ylikuormittua. 

Kun hommaa on liikaa, myös työteho laskee. Mä ainakin itse huomaan tekeväni kaiken vähän sinne päin. En jaksa keskittyä mihinkään, ja teen hommat helposti vasemmalla kädellä, koska pakko vaan saada tehtyä kaikki pois alta. En oo kyllä muutenkaan koskaan ollut kuuluisa hyvästä keskittymiskyvystäni, ja tällä hetkellä se vain korostuu. Saatan silmät lasittuneina nyökytellä opelle että joo aivan just näin, ymmärretty. Kohta havahdun ettei mulla oo harmainta aavistusta siitä, mitä mulle just sanottiin. Ja mä luulen, ettei mulla oo puoliakaan niin paljoa hommaa kuin monella muulla, mutta silti tuntuu, että oon välillä ihan puhki (ja jep, koulua on takana huimat 2 viikkoa). Eli kai mä sit kuulun niihin laiskoihin ja saamattomiin. Onhan noi munkin koulujutut kivoja suurin osa, mutta se siinä onkin vaarallista. Silloin varsinkin helposti ahmii enemmän kuin olis tarpeen. On siistiä sanoa muille mitä kaikkea on saanut aikaan, mutta onhan tollanen elämäntapa nyt ihan syvältä.

dsc_0386-2

Tällasissa tilanteissa täytyy osata miettiä omaa jaksamista ja itselle parhaiten sopivaa tyyliä suoriutua kaikista tehtävistä niin, että jossain välissä ehtii myös levätä kunnolla. Painanko viikon täysillä duunia ja nollaan pään viikonloppuna täysin? Vai teenkö hommat pikkuhiljaa koko ajan niin, että myös viikonloppuna täytyy tehdä jotain, mutta joka päivälle jää myös aikaa relata. Niin ja onko sitä hommaa oikeesti edes ihan pakko haalia niin paljon? Ihan toimettomaksi ei tarvitse tai kannatakaan jäädä, mutta täytyy oppia tuntemaan ne omat rajat, kuuntelemaan omia fiiliksiä ja vielä tottelemaan sitä, mitä kroppa ja mieli yrittää sulle kertoa. Ja laittaa asiat tärkeystäjestykseen, kaikkea kun ei tarvitse jaksaa. 

Jos saitte ajatuksesta yhtään kiinni, niin kertokaahan ootteko huomanneet saman ilmiön ja mitä mieltä ootte? Onko teillä hyväksi todettuja vinkkejä rauhoittaa arkea ja päästä eroon liiallisesta suorittamisesta?

~ Amanda

amandasilver

8 vastausta artikkeliin “HIDASTA TAHTIA”

  1. Oon osittain samaa mieltä sun kanssa 🙂 Harrastan itsekin välillä sitä ”taas mennään” ja juoksentelen kiireesti paikasta toiseen, mutta jossain vaiheessa se aina kostautuu. Esimerkiksi tällä viikolla olen ollut maailman laiskin ja ylpeä siitä. Ensi viikolla jaksaa sitten taas.. Kuten taisit sanoakin, tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa ja fiilistä!

    • Niimpä, ja vaikka oliskin jäätävä kiire, niin muistaa silti ottaa myös niitä päiviä, kun voi vaan olla. Kiire loppuu aika äkkiä, jos palaa loppuun.

  2. Kuulostaa tutulta. Itse haalin koko ajan lisää töitä itselleni, enkä ymmärrä etten oikeasti jaksa kaikkea, teen hommat vähän sinnepäin kun ei voi kokonaan keskittyä vaan yhteen asiaan. Olen tehnyt yhtä aikaa kolmea työtä (yksi niistä oma yritys) ja vielä opiskellut samalla. Nyt olen raskaana ja vielä on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei oikeasti jaksa samalla tavalla kuin ennen, ja on uuden elämäntehtävän edessä. Myös treenien kanssa on joskus mennyt överiksi, olen treenannut tuntikausia päivässä ja vapaapäiväkin tarkoitti vähintään kävelylenkkiä. Se kostautui sitten unettomuutena. Tällä hetkellä töitä on niin paljon etten mitenkään ehdi enkä jaksa treenata, koska teen fyysistä työtä. Huomaan että se vaikuttaa heti hyvinvointiin, vaikka työssä tuleekin liikuttua niin keho kaipaisi kuitenkin treeniäkin. Ahdistun tekemättömyydestä, siksi varmaan haalin itselleni koko ajan ohjelmaa. On se vaikeaa löytää tasapaino työn, levon ja vapaa-ajan välillä! Rentoudun parhaiten luonnossa yksin kävelemällä ja kahdenkeskeisestä ajasta miehen kanssa. Välillä tarvitsee myös päiviä, ettei ole mitään ohjelmaa, saa vaikka makoilla sängyssä koko päivän. Mielestäni siinä ei ole mitään hienoa, että paahtaa täysillä menemään 24/7. Kaikki tarvitsevat lepoa ja rauhoittumista ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista.

    • Huh, kuulostaa hurjalta. Mullahan ei ole kuin opiskelut, treenit ja blogi, jotka on sellasia ”pakollisia” jotka täytyy hoitaa, ja silti välillä tulee sellanen olo, että ei jaksa 😀 Voin siis vaan kuvitella, miltä tuo työmäärä tuntuu.

  3. Ajankohtainen teksti! Itse olen pyrkinyt päivittäin ottamaan itselle ja palautumiselle edes pienen hetken ja viikottain tarvitsen pidemmän ajan ollakseni ihan vain itseni kanssa. Oikeaan suuntaan menossa, mutta edelleen joutuu vähän hakemaan sitä tasapainoa. Onneksi tiedostaa jo asian, niin on jo menossa oikeaan suuntaan. Tsemppiä tarpeeksi rauhallisen elämäntahdin opetteluun! 🙂

    • Kuulostaa tutulta. Ja jos ei sitä lepoa itse ota, niin se tulee kyllä jossain vaiheessa kun ei vaan enää jaksa tehdä mitään 😀 Lopulta ei vaan saa enää aikaiseksi tarttua mihinkään.
      Samoin! 🙂

  4. Moikka!

    Mä itse ainakin nautin elämäntyylistä, jossa ”teen ja meen” koko ajan. En koe sen olevan syvältä, mut en myöskään ajattele että ne jotka ei elä samalla tavalla (tai elää tahtomattaan) ois jotenkin epätehokkaampia tms. 😀 Tai sitten oon löytänyt sen kultaisen keskitien rauhottumisen ja tekemisen välillä ja en koe tällästä elämäntyyliä liian rasittavaksi 🙂
    Hyvää alkavaa syksyä =)

    • Niin, se oma kultainen keskitie täytyy vain löytää, ja kaikilla se levon ja tekemisen suhde vähän vaihtelee. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta