JALKA LEIKATTU

Heipsan!

Viikko sitten tiistaina mun jalka leikattiin, ai vitsi olin innoissani operaatiosta! Mua ei nukutettu, vaan ihan selkäydinpuudutuksella mentiin ja oli sairaan mageeta kun ei tuntenut mitään vyötäröstä alaspäin ja vaikka kuinka yritti liikkua, niin ei vaan pystynyt. Vaan toinen lasta otettiin pois, toinen jäi kun siitä ei ole ollut mitään haittaa eikä sitä edes oikein tunne ihon läpi. 

sairaala1

Ennen oon ollut ihan hullu jännittäjä, olin jo hemoglobiinin mittaamisesta ihan sairaan peloissani, mutta nykyään en osaa jännittää mitään… Mua ei jänskättänyt tippaakaan koko homma, vaikka ennen mut on aina nukutettu ja tää hereillä olo oli ihan uutta. Vähän mietitytti alkuun se selkäydinpuudutuksen laittaminen, mutta kuulin ettei se ole paha, joten mitä sitä turhia jänskäilemään. Se oli kyllä kivuliain osuus koko hommaa kun vasta kolmannella yrittämällä saatiin puudutus onnistumaan, mutta mulla on ilmeisesti niin korkea kipukynnys tai kivunsietokyky mikä lie, ettei siitäkään mitään traumoja jäänyt. En ymmärrä mitä tapahtui kun mun jalka murtui, mutta sen jälkeen mikään ei oo enää tuntunut missään. Muistan, että ambulanssissakin suurin huolenaiheeni oli, että mitä jos lääkkeistä tms tulee huono olo… Noh, eipä tullut.

Mulle sanottiin, että saan varata jalalle heti kun vaan tunto ja toiminta palaa, ja pääsinkin jo samana iltana kotiin. Eka päivä meni aika pitkälle keppejen kanssa kun tikit tuntui vähän kiristävän kävellessä ja nilkkaa liikuttaessa, mutta torstaina pystyin jo kävellä normaalimmin ja kävinkin salilla tekemässä keskivartalotreenin ja huoltamassa kehoa. Jalkaa särki hieman ainoastaan ekana päivänä, ja sen jälkeen ei ole pahemmin särkenyt. Haavatkaan ei oo missään vaiheessa vuotanut, joten mikäs tässä kun ainut asia mikä muistuttaa vielä leikkauksesta, on noi haavat ja tikit. 

sairaala2

Pari kuukautta pitää ottaa iisimmin jalkojen kanssa, joten isot painot, hypyt ja juoksut on hetken kokonaan pannassa. Toivotaan, että romujen poisto nyt hyödyttää jotain, ja pystyn jatkossa juoksemaan ja hyppimään vähän kivuttomammin. Mutta, nyt ainakin tikkejen poistoon asti treenaillaan pelkkää yläkroppaa. Sen jälkeen voin toivottavasti alkaa lisäilemään treeneihin oman fiiliksen mukaan kyykkyjä oman kehon painolla, soutua jne. Saa vähän monipuolistettua treenejä. Kyllä mä jo kaipaankin muitten mukana treenaamista, yksin se on niin paljon tylsempää! 

~ Amanda

amandasilver

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta