YLIKUNNOSSA?

Heippa ja terveisiä sohvannurkasta. Viimeyönä mun seurana oli vatsatauti, ja aamulla ajelin koulusta kotiin toivoen, etten pasko alleni. Ainakin huominen menee vielä kotona lepäillessä, ja aikaisintaan torstaina palaan kouluun. Pahaan saumaan sairastuin, kun koulussa on menossa kiireviikot ja jouduin hommaamaan muutamia tyyppejä hoitelemaan mun ohjauksia, tapaamisia sun muita. Mutta näille ei voi mitään, ainakaan kovin paljoa…

amanda (9)

Hoksasin nimittäin tänään, ettei menkkoja oo kuulunut pariin kuukauteen. Sen jälkeen aloin kelailla näitä sairastumisia joita ei ennen oo ollut lähes ollenkaan ja jotka on nyt lisääntyneet, ja jäätäviä liikuntamääriä. Myös huonoja fiiliksiä on ollut, jotka nekin voivat kieliä ylikunnosta. Liian moni oire täsmäsi, ja aionkin nyt heti vastata kropan viesteihin ja kiinnittää tähän huomiota. Onneksi kesäloma alkaa pian, ja mulla onkin koko kesäkuu lomaa. Syytän tästä nimittäin itseni lisäksi koulua; pakollista liikuntaa tulee jo koulupäivien aikana todella paljon, enkä niiden takia ole halunnut kuitenkaan omia treenejäni pilata. Omat treenimäärät ilman koululiikkaa olis luultavasti ihan sopivasti mulle, crossfitiä tulee tehtyä 4-5 kertaa viikossa ja lisäksi 1-2 muuta treeniä, kuten kävelylenkkeilyä sekä paljon kehonhuoltoa. Mutta noi kun lisätään koululiikan päälle, niin huh. 

amanda (10)

Toki en voi olla varma, onko kyse ylikunnosta, mutta mikään mahdottomuus tuo ei todellakaan ole, päinvastoin. Nyt kun asian hoksasin, en halua päästää tilannetta yhtään pidemmälle, vaan levätä heti tarpeeksi ja katsoa, helpottavatko oireet. Paljon kehonhuoltoa ja maltillisia crossfittreenejä, ja kaikki ylimääräinen sivuun. Täytyy varmaan vielä jututtaa valmentajaa ja kysellä miten mun kannattaa treenata. Hassua kyllä, että oon intopiukeena aina menossa treeneihin, enkä oo huomannut, että treenitkään tökkisi mitenkään erityisen paljoa. 

Mulla ei oo aiemmin käynyt mielessä, että voisin olla ylikunnossa, mutta oon mä välillä miettinyt, että onhan noi treenimäärät aika hurjia. Onko teillä kokemusta ylikunnosta, millaisia oireita ja mitä tilanteen normalisoiminen vaati? 

Vähän kyllä jopa hävettää, kun oon täällä paasannut itsensä kuuntelemisesta sun muista ja yhtäkkiä tajuun, että hetkonen, paraskin puhuja. Mutta parempi reagoida myöhään kun ei milloinkaan… Mitä ootte mieltä, kuultostaako ylikunnolta, tai mitä muuta tää vois olla?

Kuvat: Lilja Tervo

~ Amanda

amandasilver

8 vastausta artikkeliin “YLIKUNNOSSA?”

  1. Omakohtaisen kokemuksen mukaan kuulostaa kyllä ylikunnolta! Nyt rauhoitu =)

    Itse kärsinyt samasta ongelmasta useampaan kertaan, koska maltillisuuden hakeminen liikkumisessa on juuri tuon itsemainitsemasi innokkuuden vuoksi ollut vaikeata. Lisäksi teen paljon asioita, joita en itse huomaa kuormittaviksi. Kuljen mm. kaikki työmatkat ja kauppareissut fillarilla, ulkoilen koiran kanssa useita tunteja päivässä, ohjaan työssä lapsille liikuntaa ja liikun samalla itse jne. Näitä en edes tajua ajatella liikuntana. On muitakin asioita, jotka kuormittavat paljon. Otan välillä hirveitä paineita rutiineista, jotka haluan ehdottomasti säilyttää! Esimerkiksi tiettyinä päivinä TÄYTYY olla siivouspäivä, lepopäivänä ON pakko päästä saunaan (teen kaikkeini aina että tämä onnistuu..) ja salipäivinä jääkaapista on löydyttävä kanamunia. Toivottavasti hoksaat, mitä haen takaa! Nyt otan kuitenkin paljon rennommin ja ymmärrän, että oikeasti on vain harvoja asioita, joista ottaa tippaakaan stressiä 🙂

    Tämän oman ylikunnon huomasi, kun se yksi lepopäivä alkoi tuntumaankin siltä viikon parhaimmalta päivältä.. Öisin kävin myös kovasti ylikierroksilla, eikä ruoka maistunut kuin ennen. Ja kun treenin jälkeen parasta oli katsoa sykemittarista kesto,kulutus ja keskisyke eikä fiilistellä sitä kuinka ihanalta tuntui vaan treenata.

    • Niimpä, ylikuntokin kun voi ymmärtääkseni johtua muustakin kuin pelkästä liikunnasta, toki liikuntamäärät ovat aina varmasti se pääsyy, mutta kun pakettiin lisää vaikkapa stressaavan elämäntilanteen, ei yhtälö voi olla kovin hyvä.
      Siis kun mulla ei tunnu olevan ongelmaa itse treenien suhteen; crossfit tuntuu niiiiiin hyvältä. Se tässä hämääkin… Meillä on kyllä ollut viimeaikoina ehkä vähän kevyempiä treenejä. Eniten mua huolestuttaa toi menkkojen poisjääminen, mutta liiallinen liikuntahan on monesti syy sillekin. Voiskohan menkat jäädä pois isojen liikuntamäärien takia, vaikkei olis ylikuntoa? Luin nimittäin netistä, että hoitamaton keliakiakin voi olla syy menkkojen poisjääntiin. Mulla on otettu verikokeet kyllä keliakian suhteen koska mahaoireita on aina ollut ja keliakia on meillä iso sukurasite, mutta lääkäri epäili ärtynyttä suolta kun ei muuta löytynyt. Mutta toi keliakiakaan kun ei aina näy verikokeissa. Oikeanlainen ruokavalio kyllä helpottaa mulla mahaoireita, mutta en sit tiedä. Stressaavaa.

  2. Itse huomasin ylikunnon kohonneesta leposykkeestä, en saanut enää öisin nukuttua, pienimmätkin liikuntasuoritukset tuntui todella rankoilta, kuukautiset jäivät pois… hölläilyä niin rupeaa tuloksiakin tulemaan 🙂

    • Mulla on noista sun oireista vain menkkojen poisjääminen… Onkohan tää kuitenkin jotain ihan muuta?

  3. Itselläkin kokemuksia ylikunnosta, ja suosittelen heti rauhoittumaan, ettei mene pahemmaksi, koska silloin myös tarvittava palautumisaika pitenee. Olin itse 17-vuotias kun olin ensimmäistä kertaa ylikunnossa, treenasin joka päivä 2-3 kertaa (lenkkiä, punttia, lentopalloa) sekä söin kulutukseen nähden aivan liian vähän. Itsellänikin loppui kuukautiset lähes vuodeksi, sekä olin todella alakuloinen. Samoin myös uni kärsi, olin joka päivä todella uupunut mutta yöllä en saanut nukutuksi, ja tästä syystä aloin myös sairastelemaan. En muista kuinka kauan siinä meni, että keho ns. normalisoitui, mutta pitkä ja perseestä se aika oli. Tsemppiä sulle!

    • Huhhuh mitä juttuja liiallinen liikunta voi saada aikaan! Kiitos 🙂

  4. Itse aloin ihmetellä kun reenit eivät kulkeneet hyvin, painoja oli pakko salilla pienentää. Pistin syömättömyyden piikkiin, ruokahalua kun ei kovasti ollut. Palautuminen oli äärimmäisen hidasta ja olo oli todella pöhnäinen jatkuvasti myös vähästä nukkumisesta. Aloin myös sairastella, mitä ei normaalisti tapahdu. Kuukautiset jäivät pois (neljän vuoden päästä alkoivat vasta uudelleen).
    Lopullinen herätys itselle oli, kun yhtenä perjantaina töiden jälkeen minulle nousi äkisti korkea kuume niin, että jouduin tiputukseen viikonlopuksi. Kuumeelle ei löytynyt mitään muuta järkevää selitystä. Ymmärsin koko ajan jonkun olevan pielessä, mutta koska hanakasti vain jatkoin samalla linjalla, kostautui se lopulta melko ikävästi. Noin vuoden verran kesti palautuminen siihen tilaan, että pystyi treenata salilla taasen normaalisti.
    Suosittelen siis ottamaan iisisti, ennenkuin käy pahemmin! 😀

    • Eihään, siis huhhuh! Aika pitkälle oot näköjään mennyt 😮 Onneksi kantapään kautta oppii aika tehokkaasti, jos jotain positiivista haluaa löytää 😀 Joo, en kyllä mielellään haluaisi päästää itseäni tuohon pisteeseen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta