ÄLÄ LEIKI RUUALLA

Sain ihania kommentteja ruokapäiväkirjaani, kiitos niistä! Mulla heräsikin jälleen ajatuksia, joita haluan jakaa ihan erillisessä postauksessa. Toivottavasti saatte punaisen langan päästä kiinni, omia ajatuksia ja ruokailufilosofiaa oli yllättävän vaikea jäsennellä fiksusti tekstiksi. Olen matkalla kohti balanssia ruokailussa, ja avaan hieman mitä se minulle tarkoittaa, miten haluaisin elää ja millaisen kuvan haluan lukijoilleni terveellisestä ruokavaliosta antaa.

DSC_0076 (2)

Mä oon kokeillut erilaisia ruokavalioita joskus terveyden takia (hakenut niillä helpotusta vatsavaivoihin) ja myös ulkonäön takia on tullut noudatettua sanatarkasti paperilla lukevaa ruokavaliota. Aluksi homma on aina kivaa kun motivaatio on vielä korkealla, mutta jossain vaiheessa homma tyssää. Kiellot ahdistaa, ja hävettää kieltäytyä illanistujaisissa herkuista ja jopa normiruuasta. Kohta huomaa, ettei ole nähnyt kavereita kuukauteen, koska paljon helpompaa noudattaa tiettyä ruokavaliota ilman houkutuksia ja illanistujaisissa on huono fiilis kun muut herkuttelee ihanilla herkuilla ja itse mussuttaa korkeintaan ruisleipää. Niin ja siitä ruisleivästäkin podetaan huonoa omaatuntoa, koska kaksi viipaletta ois ollut vielä iha ok, mutta kolme oli jo liikaa. 

Todella terveellinen ruokavalio on usein terveellistä vain fyysisesti ajatellen. Keho voi ehkä hyvin, mutta mieli saattaa olla jotain täysin muuta kuin hyvinvoiva. Jatkuvan syömisen kontrolloinnin ja kieltojen keskellä eläminen ahdistaa, mutta otetta on vaikea höllätä lihomisen tms pelossa. Kun homma menee liian pitkälle, mielen huonovointisuus alkaa näkyä myös kropassa. Tällöin olisi sekä kehon että mielen kannalta paras yksinkertaisesti syödä rennommin; terveellisen ruuan lisäksi myös pizzaa, suklaata, leivoksia jne. Varmasti moni on kuullut fitnesskisaajien kilpirauhasongelmista jne, mutta hommaa ei edes tarvitse vetää niin överiksi, että elämäntapa alkaa näkyä negatiivisella tavalla mielessä ja jopa kehossa.

DSC_0001 (2)

DSC_0020 (2)

Mä päätin alkuvuodesta, että saan syödä just sitä mitä mä milloinkin oikeesti haluan. Se ei tarkoita, ettenkö miettisi mitä syön, mutta mietin vain, että haluanko mä sitä oikeesti. Tekeekö mua niin paljon mieli irtokarkkeja, että niitä kannattaa ostaa? Vai kannattaako tänään jättää ostamatta? Jos niitä oikeesti tekee mieli, niin herkuttelunautinto on niin suuri, että kannattaa todellakin syödä, enkä edes osaa tuollaisessa tilanteessa oikein potea morkkista. Jos taas mieliteko ei ole kovin iso ja syön silti, saattaa tulla vähän tyhmä olo, että just, eipäs tossa nyt ollutkaan kauheesti järkeä.
Mä nautin suunnattomasti siitä, että saan täysin vapaasti päättää, mitä syön. En ole pystynyt tällaseen näin hyvin pariin vuoteen. Herkutellut oon kyllä aina, mutta ennen olin rajannut tiukasti tietyt herkkupäivät, eikä niiden ulkopuolella saanut syödä yhtäkään karkkia. Joskus jo toi aiheutti ahdistusta, jos esimerkiksi viikonloppuna oli tulossa kahtena päivänä jotain äksöniä, jossa olis herkkuja tarjolla. Aina sai miettiä, että koska mä nyt sit käytän mun herkkupäivän. Kun sitten kerrankin sain herkkuja, homma lähti lapasesta ja saatoin helposti syödä yhden päivän aikana vaikka ja mitä. Nykyään tuota ongelmaa ei ole, ja herkuttelukin on siksi paljon nautinnollisempaa kun homma ei aina pääty jäätävän huonoon oloon. Toki joskus on kivaa vetää överiksi, ja se on ihan ok välillä, eikä siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa ainakaan jos sitä ei tapahdu usein. 

Rajoittavasta ruokailusta voi olla vaikeaa päästä eroon, sillä rennosti syöminenkin varmasti voi jossain vaiheessa ahdistaa. Mä pelkäsin jossain vaiheessa lihomista ja pelkään välillä edelleen, jos rentoilu menis liian pitkälle, mutta totesin, että jos satun pari kiloa kerryttämään, saa ne pienillä viilauksilla pois. Ruokavaliota ei muuteta epäterveellisestä terveelliseksi yhdessä yössä, tämä pätee myös matkalla överikontrolloidusta ruokailusta rentoon terveellisyyteen. Muakin vielä välillä ahdistaa ruokailu, lähinnä silloin, kun on tullut syötyä liikaa vaikkapa muutamana peräkkäisenä päivänä ja olo on turvonnut. Tilanne korjaantuu kuitenkin pienellä viilauksella, johon ei tarvitse sen kummempia keinoja. Lopettaa vaan ne ähkysyömiset, niin johan olo on taas kiva. Vaikka edelleen lautaselta löytyis ihan samaa sapuskaa. Sopivan annoskoon löytäminen onkin tärkeää, ja mulla suurimmat haasteet tulee koulussa. Koskaan ei tiedä, kuinka aktiivinen päivä on tiedossa ja kuinka kuolemannälässä sitä onkaan kun pääsee seuraavan kerran syömään. Pitäis aina kantaa välipaloja mukana, jottei syö ”varmuuden vuoksi” liikaa ja kärsi sen takia inhottavasta olosta. Matka rentouteen voi olla pitkä, ja välillä saattaa tulla otettua turhankin rennosti, mutta se kuuluu opetteluun. Itselleen täytyy löytää se sopiva tapa, ja välillä liika rentous aiheuttaakin stressiä kun olo kehossa ei olekaan enää hyvä. Mutta uskon, että kun löytää ja oppii sen oman ruokailutavan, siitä tulee suhteellisen pysyvä, ja ylilyöntejäkin tulee harvemmin kuin opetteluvaiheessa.

DSC_0025

Terveellinen ruokavalio ei tarkoita mulle vain vihersmoothieta, raakaruokaa ja riisikakkuja. Toki siis noitakin voin syödä ja syönkin, mutta mulle terveellistä normiruokaa on myös sellaset jutut, joita mummonikin kokkaa ruuaksi ja jota koulussa tarjoillaan. Toki itse kokkaillessani yritän harvemmin esim lotrata kerman kanssa, mutta koulussa syön hyvällä omalla tunnolla kermakastikkeet, ainakin jos vaihtoehtoja ei ole. Kunhan opettelee itselleen sopivan annoskoon ja syö säännöllisesti terveellistä perusruokaa silloin kun on nälkä, mahtuu niitä herkkujakin mukaan, eikä pieni kermaisuus ruuissa haittaa. 

Mä haluun, että mun blogiin voi tulla hakemaan helpotusta paineisiin, mitä ympärillä oleva maailma meille jatkuvasti syöttää. Tää on ollut mun ajatus blogiuran alusta asti, välillä oon itsekin kadottanut tuon pointin, mutta epäonnistumisen kautta jälleen löytänyt rentoutta elämäntapoihin. Mullakin on omat kompastuskiveni enkä todellakaan ole täydellinen esimerkki rennosti ja terveellisesti syövästä tyypistä, mutta yritän jatkuvasti hakea sitä omaa kultaista keskitietä fiksun mutta rennon ruokailun suhteen. En halua stressata siitä, että oon syönyt liikaa, tai että en saisi syödä liikaa. Kuulostaa vaikealta ja sitä se ehkä onkin, muttei mahdotonta. Helppoa kun sen oppii, niin uskon ja toivon.

Yhteenvetona: Löydä oma tapasi syödä. Itselläni se on rento, mutta perusterveellinen. Normaalia perusruokaa ja sopivia määriä herkkuja pari kertaa viikossa, silloin kun tekee mieli. Annoskoot (lautasmalli) ja säännöllisyys ovat tärkeitä. Ja mitä se perusruoka on, niin konkreettisina esimerkkeinä vaikkapa makaronilaatikko ja ruisleipä.
Mäkin oon vielä opettelemassa tuota kultaista keskitietä, ja välillä tuleekin viikkoja, jolloin saatan syödä liiankin rennosti. Sen jälkeen olo on turvonnut eikä kovin kehuttava (kyllä te tiedätte, läski olo…), mutta tuo kuuluu uuden tavan opetteluun, ja niiden avulla oppii sen oman tyylin ja tavan, jolla olo pysyy hyvänä kaikin puolin. Vastaavasti välillä syön liian vähän, ja sitten saakin taas ihmetellä, miksei treenit kulje ja tekee mieli makeaa.
Tyytyväisyys omaan ulkonäköönkin on monesti vahvasti sidoksissa siihen, millainen olo omassa kropassa on, eli miten on elänyt. On paljon helpompi olla tyytyväinen, kun ruokailee ja liikkuu itselle sopivalla tavalla, kuin että eläisi miten sattuu, vaikkei kropassa mitään ulkoisia muutoksia tapahtuisikaan. Ja muistakaa, että rennon terveelliseksi voi opetella myös pizzasipsikarkkiruokavaliosta, eikä tämä koske vain liian tiukkojen rajoitusten kanssa kamppailevia.

Onko täällä muuten sellaisia, joita ahdistaa paineet treenirintamalla? Haluaisitteko, että kirjoitan myös siitä? Mulle itselle ruoka on aina ollut se suurempi ongelma näistä kahdesta, mutta kyllä treeninskippausmorkkikset on välillä osa myös mun elämää.

~ Amanda

amandasilver

22 vastausta artikkeliin “ÄLÄ LEIKI RUUALLA”

  1. Voi että! Taas niiin hyvä postaus! Ko luin tätä niin tuli niin hyvä mieli! 🙂 Ite kamppailen vielä aika paljo yliterveellisen ja överiepäterveellisen välillä, niii tää postaus anto luvan ja tsemppipotkun sellaseen rentoon terveelliseen syömiseen. Oot niin ihailtava persoona! <3

  2. Kiitos tästä. Oon just heränny siihen, et oon tehny syömisestä itselleni ongelman. En oo mitään dieettejä tms. koskaan noudattanut, mut nykyään liikaa mietin mitä saa syödä, pitää syödä enemmän kasviksia, ei saa syödä herkkuja yms. Nyt koitan vähän rauhoittua asian suhteen ja ennemmin koittaa keskittyä siihen mitä kaikkia ihania terveellisiä juttuja SAA syödä.

    • Kiitos itsellesi ja tsemppiä sulle matkalla kohti rennompaa ruokailua! 🙂

    • Itse lähtisin Lotta siitä että lopettaisin ajattelemastan mitä SAA ja mitä EI SAA syödä. Kaiken maailman kiellot on syömishäiriön varma puhkeaminen. Kun opettelee että mikään ei ole kiellettyä vaan on terveellistä ja vähemmän terveellistä niin varmasti helpottaa myös päänuppia.

    • Tossa oli kyllä hyvä pointti! Ehkä ihanteellisin vaihtoehto olis pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoa; mitä se tarvitsee? Ei miettiä mitä sille saa ja ei saa antaa, vaan antaa kropan ”itse päättää”. Mulla oli tänään tilanne, että vähän oli väsynyt olo ja kroppa ei tuntunut olevan ihan iskussaan rankan treeniviikon jäljiltä. En tiedä olisko ollut järkevintä jäädä kotiin, mutta vetäsin ennen treeniä ison kourallisen irtokarkkeja ja olo oli kuin uudesti syntynyt ja treenissä tempaisin oman ennätykseni. 😀

  3. Erittäin fiksu ja mieltä avartava teksti! Kiitos! Mukavaa kevättä ja kohta alkavaa kesää! Säilytä tuo rentous 🙂

    • Voi kiitos! 🙂 Teen kyllä kaikkeni säilyttääkseni tämän mitä olen jo oivaltanut ja päästä vielä lähemmäs juuri sitä omaa rentoa tyyliä ja sopivaa balanssia.

  4. Ihanaa; jos tämän saat toteutettua käytännössä nostan hattua! Itselläni on siihen vielä pitkä matka. Jonkinlaisen omantyylisen ruokavalion olen löytänyt, mutten salli itselleni mitään herkkuja ja lipsumisia. Kirjoita ihmeessä treenipaineista, asiaa riittää varmasti.

    • Kiitos kommentista! 🙂 Ootko itse tyytyväinen tuohon ruokavalioon, vai haluaisitko siitä rennomman?

  5. Ihan tärkeen fiksua tekstiä taas! 🙂 Oon aikasemminkin sueraillu sun blogia, muta se jostain syystä vähän jäi jossain vaiheessa.. Mutta luojan kiitos löysin sen taas ja nyt oon iha totaalisen koukussa! 😀 Itsekin tosiaan kamppailen ruoka-asioissa lievän syömishäiriön (ortoreksia) jälkeen, mutta voiton puolella ollaan jo:) Ja nää sun tekstit todellakin auttaa parantumista, joten kiitos! Ja todellakin olis kiva lukee myös treenipaineista.

    -Jaana

    • Hei miten ihanaa kuulla, että mun teksteistä on apua! 🙂 Tsemppiä sulle paranemiseen!

  6. Kiitos tästä postauksesta tosi paljon! Hyviä ajatuksia myös itelle ja terveitä ajatusmalleja mitä pitää mielessä.

  7. Tosi hyvä postaus! Musta tuntuu että nykyyän tosi moni tuomitsee peruskotiruoan koska siinä käytetään liikas kermas yms. Mielestäni tämä on ihan turhaa ja ärsyttää kun jotkut pitävät vaikkapa kouluruokaa epäterveellisenä. Itse syön sitä hyvillä mielin vaikka en kotona juurikaan kermakastikkeita väsää 😄. Mun mielestä sun ruokafilosofia ja ruokavalio vaikuttaa tosi fiksulta. Kumpa pääsisin itsekin jonain päivänä tuohon pisteeseen 😊

    • Kiitos! Toi on niin totta. Normaaliruoka ei enää kelpaa, pitäis olla just tietynlaisia juttuja. Aika työlääksi se käy, jos joutuu omat eväät kouluunkin kantamaan, jossa on ilmainen tai ainakin usein todella halpa ruoka valmiiksi tarjolla.

  8. Todella hyvä postaus ja ajattelemisen arvoisia ajatuksia!

    ”Fitness-elämäntyyliä” kuvaavat blogit tuntuvat pitävän treeniin ja ruokavalioon liittyviä ahdistuksia tabuina. Puolustetaan omaa tekemistä niin kovasti, ja kaikki ahdistukseen liittyvät seikat pidetään visusti piilossa. Ehkä jopa pelätään jonkun huomaavan, ettei paljon hehkutettu elämäntyyli olekaan täydellistä mielen ja terveyden tasapainoa. On ymmärrettävää, ettei kaikkia asioita haluta julkisiksi tuoda, mutta samalla moni tärkeä asia jää keskusteluiden ulkopuolelle.

    Lukisin mielelläni myös treenaamiseen liittyvistä ahdistuksista. Uskon monen muunkin kamppailevan samanlaisten ajatuksien kanssa, ja mielestäni on mahtavaa, että haluat herättää keskustelua aiheesta.

    • Joo itseasiassa oon kuullut/lukenut monestakin fitnesskisaajasta, jotka uransa jälkeen vasta puhuvat noista fitneksen karuista puolista, jotka on muuten aika karuja ja joita näyttäis olevan vielä paljon enemmän kuin hyviä puolia.
      Joo toki kaikkea ei tarvitsekaan kertoa, mutta bloggaajilla ja muilla aktiivisilla somettajilla on aika suuri vastuu kuitenkin, mitä asioita kerrotaan ja jätetään kertomatta. Tässä tapauksessa se kertomatta jättäminen on aika huono juttu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta