”KATSOIN PEILIIN JA HUOKAISIN, ETTÄ VAU”

DSC_0765 (2)

Kävin yhtenä aamuna huvikseni puntarilla ja totesin, että painoin vuosi sitten ainakin 3 kiloa vähemmän. Laskin huvikseni vielä painoindeksini joka huitelee siinä normaalipainon ja lievän lihavuuden rajoilla. Hymähdin itsekseni ja totesin, että jos mä oon melkein ylipainoinen, niin lihavuudenhan pitäis olla tän päivän kauneusihanne!  Mä oon tällä hetkellä tyytyväisempi mun omaan kroppaan kuin mitä oon pitkään aikaan, kenties koskaan, ollut. Oon oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin oon, ja oon siitä niin tyytyväinen, etten anna minkään pilata tätä nautintoa. Toki välillä on huonojakin päiviä ja kropassa edelleen kohtia, jotka ei hivo täydellisyyttä, mutta hyvää on joka tapauksessa enemmän. Osaan hyväksyä myös ne ei niin kauniit puolet, kokonaisuus ratkaisee tässäkin asiassa 😉 Liikunta, terveellinen ruokailu, uni ja henkinen tasapaino auttaa arvostamaan omaa kehoa. Oon saanut kropan toimimaan, eikö sen pitäisi olla jo tarpeeksi? Voinko edes vaatia enempää? Hyvinvoiva kroppa on mun kauneusihanne, ja sellasen oon saanut. Ihan sama mitä puntari tai bmi näyttää! Yhä useammin katson omaa peilikuvaa hymyillen, joskus oon myös katsonut peiliin ja huokaissut ääneen, että vau.

DSC_0773 (2) DSC_0784 (2)

Mua nauratti tossa myös se, että välillä tunnen itseni jopa liian hoikaksi! Saatan katsoa peiliin ja meittiä että hitsit, oispa mun reidet paksummat. En kuitenkaan koe tota sellasena samanlaisena negatiivisena ajatteluna omaa kehoa kohtaan, vaan lähinnä ajatukset menee sen jälkeen treenipainoihin ja niissä kehittymiseen. Eli pystyn viemään ajatuksen pois ulkonäkökeskeisyydestä ja ammentamaan sillä lisäpotkua treeniin. Negatiiviset ajatukset itsestä ovat toki ihan normaaleja, tuskin on olemassakaan ihmistä, joka olisi aina täydellisen tyytyväinen itseensä eikä koskaan keksisi mitään huonoa sanottavaa. Negatiivisille ajatuksille ei vain pidä antaa valtaa, ja turhasta negailusta kannattaa yrittää päästä eroon. Se vaatii työtä ja monesti myös muutoksia elämäntavoissa, vaikkei elintavoilla yritettäisikään saada kropassa muutoksia aikaan. Mun kohdalla suurin muutos oli ruokailuissa; halusin olla hyvällä omalla tunnolla rennompi. Voin syödä levyn suklaata jos tekee mieli. Herkkumorkkistelusta en ole vielä päässyt täysin eroon, mutta sitä kohti olen menossa. Jos tekee mieli suklaata niin mitä sitten, silloinhan se maistuu kaikista parhaalta, miksen siis käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja nauttisi rennosta illasta se suklaalevy kainalossa? Mieluummin syö silloin kun tekee mieli, eikä muodon vuoksi silloin, kun retiisikin maistuis paremmalta.

Miksi itselleen täytyy olla niin kriittinen? Välillä olis hyvä pysähtyä tarkastelemaan itseään ulkopuolisen silmin ja olemaan armollisempi itselleen.

~ Amanda

amandasilver

6 vastausta artikkeliin “”KATSOIN PEILIIN JA HUOKAISIN, ETTÄ VAU””

  1. Wau wau wau!! Asenne kohillaa! Ja sulla on kyllä syytäki olla tyytyväinen ittees! 🙂

  2. Ihanaa kun olet löytänyt tuollaisen suhtautumisen omaan kehoosi. Pääasiahan on terveys ja oma vointi. Mietin vaan voiko se jossain tilanteissa esim. vakavassa yli/alipainossa olla jopa haitaksi jos ”hyväksyy itsensä sellaisena kun on” vaikka on sairas?

    • Joo kyllähän tollasissa tilanteissa kannattaa miettiä vähän omaakin terveyttä, hyvä pointti 🙂 Mutta voihan sen oman kropan silti hyväksyä, vaikka haluaisikin lihoa/laihtua oman terveytensä vuoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta