LAHJOITA LENKKARIT NIITÄ TARVITSEVILLE

Miuta Primary Schoolin oppilaat vastaanottivat laatikollisen kenkiä Suomesta.
Kuva: www.liike.fi

Stadium ja Asics järjestävät LiiKe:n kanssa hyväntekeväisyystempauksen (8.4.-3.5.), jonka tarkoitus on saada tansanialaisille lenkkarit jalkaan. Bloggaajia pyydettiin mukaan pienen kisan kannustamana, ja meidän tehtävämme on motivoida mahdollisimman moni viemään omat vanhat lenkkitossunsa Stadium -myymälään, josta ne lähtevät Tansaniaan liikunnanohjaajan koulutusta tekeville oppilaille, Tansanian yleisurheiluliitolle ja sadoille ala- ja yläkoulujen oppilaille. Kenkiä siis tarvitaan, jokainen lenkkaripari on tärkeä! 

Mun sisko on kiertänyt paljon maailmaa, ja on tällä hetkellä Ghanassa työharjoittelussa. Vaikkei Tansania ja Ghana olekaan sama asia, kyselin häneltä vähän, miten paikalliset suhtautuvat liikuntaan. Vastaus tuli helposti; he rakastavat liikuntaa. Erityisesti jalkapallo kiinnostaa ja rytmi on porukalla veressä; liikunta on simppeli ilo arjen keskellä. Jotta innostus pysyisi yllä ja vältyttäisiin huonojen jalkineiden tai ilman kenkiä liikkumisen haitoilta, on tärkeää kannustaa ihmisiä tätä kautta liikkumaan.

Liikkuminen on todella paljon turvallisempaa, terveellisempää ja helpompaa, kun jalassa on lenkkitossut. Ilman kenkiä liikkuminen altista monille vammoille, ja on jopa este työssä tai koulussa käymiselle. Monet lapset kulkevat pitkiä matkoja kouluun polttavan kuumalla hiekalla avojaloin. Tai sitten heillä on vain varvassandaalit, joten lenkkareita todella tarvitaan!

~ Amanda

ÄLÄ LEIKI RUUALLA

Sain ihania kommentteja ruokapäiväkirjaani, kiitos niistä! Mulla heräsikin jälleen ajatuksia, joita haluan jakaa ihan erillisessä postauksessa. Toivottavasti saatte punaisen langan päästä kiinni, omia ajatuksia ja ruokailufilosofiaa oli yllättävän vaikea jäsennellä fiksusti tekstiksi. Olen matkalla kohti balanssia ruokailussa, ja avaan hieman mitä se minulle tarkoittaa, miten haluaisin elää ja millaisen kuvan haluan lukijoilleni terveellisestä ruokavaliosta antaa.

DSC_0076 (2)

Mä oon kokeillut erilaisia ruokavalioita joskus terveyden takia (hakenut niillä helpotusta vatsavaivoihin) ja myös ulkonäön takia on tullut noudatettua sanatarkasti paperilla lukevaa ruokavaliota. Aluksi homma on aina kivaa kun motivaatio on vielä korkealla, mutta jossain vaiheessa homma tyssää. Kiellot ahdistaa, ja hävettää kieltäytyä illanistujaisissa herkuista ja jopa normiruuasta. Kohta huomaa, ettei ole nähnyt kavereita kuukauteen, koska paljon helpompaa noudattaa tiettyä ruokavaliota ilman houkutuksia ja illanistujaisissa on huono fiilis kun muut herkuttelee ihanilla herkuilla ja itse mussuttaa korkeintaan ruisleipää. Niin ja siitä ruisleivästäkin podetaan huonoa omaatuntoa, koska kaksi viipaletta ois ollut vielä iha ok, mutta kolme oli jo liikaa. 

Todella terveellinen ruokavalio on usein terveellistä vain fyysisesti ajatellen. Keho voi ehkä hyvin, mutta mieli saattaa olla jotain täysin muuta kuin hyvinvoiva. Jatkuvan syömisen kontrolloinnin ja kieltojen keskellä eläminen ahdistaa, mutta otetta on vaikea höllätä lihomisen tms pelossa. Kun homma menee liian pitkälle, mielen huonovointisuus alkaa näkyä myös kropassa. Tällöin olisi sekä kehon että mielen kannalta paras yksinkertaisesti syödä rennommin; terveellisen ruuan lisäksi myös pizzaa, suklaata, leivoksia jne. Varmasti moni on kuullut fitnesskisaajien kilpirauhasongelmista jne, mutta hommaa ei edes tarvitse vetää niin överiksi, että elämäntapa alkaa näkyä negatiivisella tavalla mielessä ja jopa kehossa.

DSC_0001 (2)

DSC_0020 (2)

Mä päätin alkuvuodesta, että saan syödä just sitä mitä mä milloinkin oikeesti haluan. Se ei tarkoita, ettenkö miettisi mitä syön, mutta mietin vain, että haluanko mä sitä oikeesti. Tekeekö mua niin paljon mieli irtokarkkeja, että niitä kannattaa ostaa? Vai kannattaako tänään jättää ostamatta? Jos niitä oikeesti tekee mieli, niin herkuttelunautinto on niin suuri, että kannattaa todellakin syödä, enkä edes osaa tuollaisessa tilanteessa oikein potea morkkista. Jos taas mieliteko ei ole kovin iso ja syön silti, saattaa tulla vähän tyhmä olo, että just, eipäs tossa nyt ollutkaan kauheesti järkeä.
Mä nautin suunnattomasti siitä, että saan täysin vapaasti päättää, mitä syön. En ole pystynyt tällaseen näin hyvin pariin vuoteen. Herkutellut oon kyllä aina, mutta ennen olin rajannut tiukasti tietyt herkkupäivät, eikä niiden ulkopuolella saanut syödä yhtäkään karkkia. Joskus jo toi aiheutti ahdistusta, jos esimerkiksi viikonloppuna oli tulossa kahtena päivänä jotain äksöniä, jossa olis herkkuja tarjolla. Aina sai miettiä, että koska mä nyt sit käytän mun herkkupäivän. Kun sitten kerrankin sain herkkuja, homma lähti lapasesta ja saatoin helposti syödä yhden päivän aikana vaikka ja mitä. Nykyään tuota ongelmaa ei ole, ja herkuttelukin on siksi paljon nautinnollisempaa kun homma ei aina pääty jäätävän huonoon oloon. Toki joskus on kivaa vetää överiksi, ja se on ihan ok välillä, eikä siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa ainakaan jos sitä ei tapahdu usein. 

Rajoittavasta ruokailusta voi olla vaikeaa päästä eroon, sillä rennosti syöminenkin varmasti voi jossain vaiheessa ahdistaa. Mä pelkäsin jossain vaiheessa lihomista ja pelkään välillä edelleen, jos rentoilu menis liian pitkälle, mutta totesin, että jos satun pari kiloa kerryttämään, saa ne pienillä viilauksilla pois. Ruokavaliota ei muuteta epäterveellisestä terveelliseksi yhdessä yössä, tämä pätee myös matkalla överikontrolloidusta ruokailusta rentoon terveellisyyteen. Muakin vielä välillä ahdistaa ruokailu, lähinnä silloin, kun on tullut syötyä liikaa vaikkapa muutamana peräkkäisenä päivänä ja olo on turvonnut. Tilanne korjaantuu kuitenkin pienellä viilauksella, johon ei tarvitse sen kummempia keinoja. Lopettaa vaan ne ähkysyömiset, niin johan olo on taas kiva. Vaikka edelleen lautaselta löytyis ihan samaa sapuskaa. Sopivan annoskoon löytäminen onkin tärkeää, ja mulla suurimmat haasteet tulee koulussa. Koskaan ei tiedä, kuinka aktiivinen päivä on tiedossa ja kuinka kuolemannälässä sitä onkaan kun pääsee seuraavan kerran syömään. Pitäis aina kantaa välipaloja mukana, jottei syö ”varmuuden vuoksi” liikaa ja kärsi sen takia inhottavasta olosta. Matka rentouteen voi olla pitkä, ja välillä saattaa tulla otettua turhankin rennosti, mutta se kuuluu opetteluun. Itselleen täytyy löytää se sopiva tapa, ja välillä liika rentous aiheuttaakin stressiä kun olo kehossa ei olekaan enää hyvä. Mutta uskon, että kun löytää ja oppii sen oman ruokailutavan, siitä tulee suhteellisen pysyvä, ja ylilyöntejäkin tulee harvemmin kuin opetteluvaiheessa.

DSC_0025

Terveellinen ruokavalio ei tarkoita mulle vain vihersmoothieta, raakaruokaa ja riisikakkuja. Toki siis noitakin voin syödä ja syönkin, mutta mulle terveellistä normiruokaa on myös sellaset jutut, joita mummonikin kokkaa ruuaksi ja jota koulussa tarjoillaan. Toki itse kokkaillessani yritän harvemmin esim lotrata kerman kanssa, mutta koulussa syön hyvällä omalla tunnolla kermakastikkeet, ainakin jos vaihtoehtoja ei ole. Kunhan opettelee itselleen sopivan annoskoon ja syö säännöllisesti terveellistä perusruokaa silloin kun on nälkä, mahtuu niitä herkkujakin mukaan, eikä pieni kermaisuus ruuissa haittaa. 

Mä haluun, että mun blogiin voi tulla hakemaan helpotusta paineisiin, mitä ympärillä oleva maailma meille jatkuvasti syöttää. Tää on ollut mun ajatus blogiuran alusta asti, välillä oon itsekin kadottanut tuon pointin, mutta epäonnistumisen kautta jälleen löytänyt rentoutta elämäntapoihin. Mullakin on omat kompastuskiveni enkä todellakaan ole täydellinen esimerkki rennosti ja terveellisesti syövästä tyypistä, mutta yritän jatkuvasti hakea sitä omaa kultaista keskitietä fiksun mutta rennon ruokailun suhteen. En halua stressata siitä, että oon syönyt liikaa, tai että en saisi syödä liikaa. Kuulostaa vaikealta ja sitä se ehkä onkin, muttei mahdotonta. Helppoa kun sen oppii, niin uskon ja toivon.

Yhteenvetona: Löydä oma tapasi syödä. Itselläni se on rento, mutta perusterveellinen. Normaalia perusruokaa ja sopivia määriä herkkuja pari kertaa viikossa, silloin kun tekee mieli. Annoskoot (lautasmalli) ja säännöllisyys ovat tärkeitä. Ja mitä se perusruoka on, niin konkreettisina esimerkkeinä vaikkapa makaronilaatikko ja ruisleipä.
Mäkin oon vielä opettelemassa tuota kultaista keskitietä, ja välillä tuleekin viikkoja, jolloin saatan syödä liiankin rennosti. Sen jälkeen olo on turvonnut eikä kovin kehuttava (kyllä te tiedätte, läski olo…), mutta tuo kuuluu uuden tavan opetteluun, ja niiden avulla oppii sen oman tyylin ja tavan, jolla olo pysyy hyvänä kaikin puolin. Vastaavasti välillä syön liian vähän, ja sitten saakin taas ihmetellä, miksei treenit kulje ja tekee mieli makeaa.
Tyytyväisyys omaan ulkonäköönkin on monesti vahvasti sidoksissa siihen, millainen olo omassa kropassa on, eli miten on elänyt. On paljon helpompi olla tyytyväinen, kun ruokailee ja liikkuu itselle sopivalla tavalla, kuin että eläisi miten sattuu, vaikkei kropassa mitään ulkoisia muutoksia tapahtuisikaan. Ja muistakaa, että rennon terveelliseksi voi opetella myös pizzasipsikarkkiruokavaliosta, eikä tämä koske vain liian tiukkojen rajoitusten kanssa kamppailevia.

Onko täällä muuten sellaisia, joita ahdistaa paineet treenirintamalla? Haluaisitteko, että kirjoitan myös siitä? Mulle itselle ruoka on aina ollut se suurempi ongelma näistä kahdesta, mutta kyllä treeninskippausmorkkikset on välillä osa myös mun elämää.

~ Amanda