ONKO KAIKKIEN PAKKO OLLA NIIN FITNESS?

Oon viimeaikoina pohtinut paljon herkutteluja. Oon kuukauden päivät syönyt todella vapaasti, ja tämä tapa syödä on ollut myös todella stressitön. Vaikka pääsiäisviikonloppuina tuli herkuteltua sen verran, etten ehkä kehtaa edes kertoa, niin muuten on mennyt todella mukavasti ja mulla on ollut hyvä olla omassa kropassa. Tämä tapa tuntuu sopivan mulle. Toki tarkoitus on herkutella kohtuudella ja olishan se siistiä valita aina myös terveellisimmät herkkuvaihtoehdot, mutta onko aina pakko olla ”niin fitness”? Mä oon löytämässä itselleni sitä omaa kultaista keskitietä, mutta välillä tuntuu, että pitäis pystyä olemaan siltikin parempi. Että epäterveellisiä herkkuja saisi nauttia vain kerran kuussa, ja silloinkin palan kakkua täytyisi riittää. Mutta ei kaikkien ole pakko, eikä se aina ole järkevääkään, sillä ruokailu ei saa aiheuttaa stressiä!

DSC_0062

Uskallan väittää, etten ole ainoa, joka välillä kokee syyllisyyttä selaillessaan somea ja lukiessaan muiden ihmisten superterveellisestä elämästä. Heistä, jotka (muka) syövät rennosti eivätkä kiellä itseltään mitään, syöväthän he sentään hieman raakasuklaata silloin tällöin. Voin sanoa, että mun käsitys kohtuullisesta herkuttelusta on mättämistä tuon rinnalla. Toki nuo ihmiset voivatkin olla sellaisia, jotka oikeasti syövät juuri sitä mitä tekee mieli, mutta heidän mielitekonsa vain kohdistuu porkkanoihin irtokarkkien sijaan. Tai sitten totuutta vain kaunistellaan turhan paljon. Mutta se, kannattaako tuollaisestakaan elämätavasta pahemmin somessa huudella, on sitten toinen juttu. Niin harva tuollaiseen luultavasti pystyy (ainakaan stressittömästi), että se valitettavasti usein luo vain paineita muille. Toki en itsekään voi tietää millainen kuva teillä on mun syömisistä, vaikka oon mä niitä täällä jonkun verran avannut. Somessa saa olla aika varovainen millaisen kuvan antaa, kuinka paljon kertoo tai jättää kertomatta. Kaikkien omalla vastuullahan netissä pyöriminen on, mutta ei tältä fitnesshypetykseltä kyllä varovainenkaan voi välttyä.

Mä myönnän, että tietyllä tapaa ihailen sellaista elämää, jossa aamuiseen vihersmoothiekulhoon on aseteltu siistiin riviin viisi pähkinää ja joka lusikoidaan suuhun voimaannuttavan aamujoogan jälkeen. Lounaaksi syödään raikas salaatti ja välipalalla haetaan juoma smoothiebaarista. Mutta onko kaikkien pakko pystyä tuohon? Eikö aamupalaksi riitä puuro ja lounaaksi lihapullakastike ja perunat kouluruokalasta? Eikö herkuttelu enää olekaan kohtuullista, kun kahtena päivänä viikossa syödään pulla tai pala kakkua? Varsinkin silloin, kun herkuttelua on ollut vähän liikaa, sorrun vieläkin keksimään itselleni rajoituksia; herkkuja vain kavereiden kanssa, kaksi kertaa viikossa tai pelkkiä terveellisiä herkkuja. Mulle oikeesti hyvä rajoitus olisi varmaan se, että syö silloin, kuin oikeesti tekee mieli. Ei vain siksi, että suunnittelin syöväni tänään, menen kavereiden kanssa kahvilaan tai että on tylsää. Tossa mulla onkin opettelemista; syön liian usein vain tavan vuoksi, vaikkei mieliteko edes olisi kovin suuri.

imageedit_2_8733841300

Yhä useammin mulla on sellanen olo, ettei epäterveellisistä herkuista saisi edes tykätä. Nykyään näyttäis olevan cool olla sitä mieltä, että suklaakakku on ihan äklömakeeta, eikä sitä siksi tee koskaan edes mieli syödä. Sen sijaan itujen voittamaton maku hivelee jokaista makuhermoa, suorastaan sulaa suuhun. Mä voin sanoa ihan suoraan, että mä rakastan ruokaa. Mä rakastan kaikkea epäterveellistä, mutta onneksi myös terveellinen ruoka maistuu hyvältä. Viime viikolla mun kaveri kysyi multa, että onko olemassa yhtä ainuttakaan ruokaa josta en oikeesti tykkäis. Terkut vaan sulle, että kerron, kun keksin vastauksen ;D On toki juttuja, josta en välitä, mutta ei sekään tarkoita, että ne pahalta maistuis.

Tämä teksti keskittyi nyt näköjään aika paljon ruokailuun, se kun on omissa ajatuksissa aika pinnalla tällä hetkellä. Mutta ihan yhtä hyvin sama pätee liikunnassa; onko kaikkien pakko tehdä asiat niinkuin muutkin tekevät? Myös treeneissä kannattaa löytää se itselle ja omille tavoitteille sekä elämäntilanteelle sopiva liikuntamäärä ja -lajit. Ja tehdä sitä mistä aidosti tykkää! 

Mitä mieltä te olette?

~ Amanda

amandasilver

12 vastausta artikkeliin “ONKO KAIKKIEN PAKKO OLLA NIIN FITNESS?”

  1. Tosi fiksu teksti! Oon miettiny paljo tuota samaa; on In herkutella raakakakulla yms. vastaavilla koska se on trendikästä ja ravintorikasta, on melkeempä väärin haluta jotain ’normaalia herkkua’. Syömisestä ja herkuttelusta tehdään nykyään niin iso numero. Kerran täällä kuitenkin vain eletään ja ruoka ei ole ehkä se elämämme pääpointti, joten miks niitä herkkuja ei voisi silloin kuin syö, syödä hyvällä omalla tunnolla (kuitenkin kohtuudessa, mutta silti). Veikkaan silti, että vaikka ihmiset syövät irtokarkkeja ihan samalla lailla kuin ennenkin, ilmoittavat he kuitenkin ennemmin someen siitä raakakusta, kuin siitä irtokarkkipussista.

    • Kiitos! =) Just näin. Joo toki niistä raakakakuista ilmotetaan useammin, ja itsekin syyllistyn siihen usein. Tässä meillä kaikilla somessa pyörivillä onkin miettimistä; missä vaiheessa postaukset ovat vielä inspiroivia terveellisine ruoka-annoksineen, ja missä vaiheessa ne muuttuvat paineita luoviksi. Mun mielestä inspiroivaa on kuitenkin myös se, että bloggaajatkin lisäilee välillä kuvia epäterveellisyyksistä tai ylipäätään puhuvat niistä fiksuun sävyyn. Siitä muut saavat kuvan, että terveellisesti syöväkin voi herkutella epäterveellisesti!

  2. Löysin vasta vähän aikaa sitten sun blogin, ja tykkään tosi paljon! Mukavaa vaihtelua just noihin äärimmilleen vedettyihin fitness -blogeihin. Täällä siis kirjoittelee 22v nuori nainen Pohjois-Suomesta 🙂 Rakastan itsekin urheilua ja liikkumista sekä tykkään syödä terveellisesti, mutta viime aikoina olen huomannut, että mietin ihan liikaa syömisiä ja sitä, kuinka terveellisiä ne nyt onkaan. Illalla viimeisenä saatan miettiä mitä olen tänään syönyt, ja potea siitä huonoa omaatuntoa. Aamulla ensimmäisenä saattaa ahdistaa ajatus siitä että ”pitää elää terveellisesti” eikä saa syödä sitä ja sitä. Vaikka siis ei just silloin tekiskään mieli, niin tietoisuus siitä, mitkä kaikki on ”kiellettyä”, ahdistaa. Lisäksi lehdet ja netti tulvii tietoa ja lukuisia eri näkökantoja siitä, mitä nyt on oikein syödä ja mitä ei; on maidotonta, lihatonta, hiilaritonta, sokeritonta, kypsentämätöntä ja ties mitä ruokavaliota, joista suurin osa vieläpä ”kumoaa toisensa”. Pitäs oppia ottamaan rennosti, ja syömään niitä herkkujakin sillon kun siltä tuntuu, tietenkin järki päässä kumminkin. 🙂 Tää sun postaus oli todella hyvä, ja sai ajattelemaan. Ei meidän kaikkien tartte olla rasvaprosentti nollassa ja syödä vain niitä raakakakkuja, salaatteja ja vihersmoothieita. Syödään sitä mikä itselle ja omalle kropalle tuntuu hyvältä, pidetään itsestä huolta niin että viihdytään omassa kropassa ja pysytään terveinä!

    • Voi kiitos ihanasta palautteesta! 🙂 Toivottavasti pääset eroon tuosta stressaavasta ajattelutavasta! Se vaatii toki työtä ja itseensä tutustumista. Näitä asioita kannattaa kuitenkin pohtia, ettei hyvinvoinnista tule liian suorituskeskeistä ja ahdistavaa. Usein rento ruokailu ei edes lihota; kun kuuntelee kehoaan, niin se kertoo kyllä, kuinka paljon kuuluu syödä ja missä vaiheessa on hyvä lopettaa.

  3. Hyvä kirjoitus! Minullekin tulee välillä ns. huono omatunto kun leivotaan jotain perinteistä jossa ei rasvaa ja sokeria säästellä. Vaikka herkuttelenkin noin kerran pari kuussa niin tuntuu että sekin pitäisi tehdä raakasuklaalla tai leipoa raakakakkuja. Hyvä kuitenkin nähdä että bloggaajissakin on näitä perinteisten herkkujen suosijoita, jotka eivät myöskään väheksy tavallista koti- ja kouluruokaa!
    Sulla on muutenkin ihana Jalat maassa tyylinen blogi ja oot mielestäni hyvänä esikuvana nuoremmille miten elää tasapainoisesti! 🙂 Hyvää kevään jatkoa!

    • Kiitos 🙂 Sä herkuttelet kyllä niin harvoin, että nuo herkuttelut tuskin vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ollenkaan. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein, ja herkuttelu silloin tällöin tekee hyvää pääkopalle 🙂 Ei mitään huonoja omatuntoja siis, kun herkuttelet niin nauti äläkä kadu! Seuraavana päivänä on kiva lähteä treenaamaan kun energiaa on kunnolla käytössä.
      Hei mun tavoitteena onkin alusta alkaen ollut pitää tuollaista blogia mitä kuvailit, joten kiva jos olen onnistunut tavoitteessani! 🙂

  4. Mä niin tykkään tästä. Voikun mäkin joskus löytäisin sen mun kadonneen tasapainon tän asian suhteen tai oikeestaan koko elämän suhteen. Tällähetkellä kärsin kylmyydestä ja hormonitoiminta aivan paskana(9lk lopulla stressi ja sen seurauksena ruokahaluttomuus, laihtuminen, mieli ihan sekasin) kaikista eniten painaa se että oon vaan niin helvetin vihanen ittelleni. Kadotin sen onnellisen, Tasapainoisen, iloisen ja ennen kaikkea rakastavan jeminan. Ja nyt saan kärsiä ihan omista virheistäni. Meni vähän ohi aiheen mutta jokatapauksessa sun asenteesta mä tykkään ja haluan oppia myös olemaan itselleni armollisempi. Ihan kaikessa. Kiitos ja ihanaa kevättä sulle!<3

    • Hurjan paljon tsemppiä sulle tasapainoisen, iloisen ja rakastavan Jeminan löytämiseen! <3

  5. Oon itse pohtinut näitä asioita paljon. Jotenkin tuntuu että ei edes fitnes, mutta wellness ja terveys ja ”karkit turvottavat ja pierettävät kuten gluteiini ja maito joten syön näitä soijamulperiavokadoitu-cookiesseja jotka ravitsevat niin mieltä kuin suuta”- ideologia pakottaa meidät pois perus herkuista. Ja itse voin sanoa että oon kyllä melko fitnespimu, jonka ruokavalioon ei kuulu sattumia oikeastaan koskaan arkena. Mut esim pääsiäisenä päätin että njää, ei tee mieli olla fitnes ja ihan sama jos maha turpoo ja vähän tulee huono olo karkeista sun muuta, ja vedin sitä karkkia (ja viiniä, pullaa, kakkua, mämmiä, jäätelöä, sipsiä ja pitsaa) kaksin käsin neljän päivän ajan enkä todellakaan harrastanut liikuntaa edes kävelemällä lähikauppaan. Ja sit tiistaina alko arki ja teki ihan mieli jo syödä terveellisesti ja halusin taas olla fitnes. Ja thats fine:D Stressitöntä elämää mulle parhaimmillaan, tää on mun kultanen keskitie. En ite oo tyyppi jolle kultanen keskitie tarkottaa sitä että otan kahvilla sen yhden keksin -ei siitä tuu mulle kun paha mieli. En mieluummin ota sitä yhtä keksiä koskaan, vaan sit kun otan kun on esim huiput illanistujaiset ja kaverit ja onnellinen elämä niin niitä keksejä saa mennä nii paljon että mahaan koskee ja vähän ällöttää. Koska se on vaan parasta:D Ihan sama vaikka kuka wellness bloggaaja sanos mitä ja mättäminen ja karkki on pahasta.

    • Kiva, että oot löytänyt itselles sopivan tavan syödä! 🙂 Joskus on kyllä niin kivaa vaan syödä ajattelematta yhtään ja mättää menemään niin että lopulta jo ällöttää. Ei sitä aina jaksa tai tarvitsekaan kohtuudessa pysyä, muistaapahan mättämisen jälkeen, miksei harrasta sitä viikoittain 😉 Joskus nimittäin stressiä voi aiheuttaa sekin, kun on muka pakko pysyä kohtuudessa. Vaikka mulle itselle kohtuullinen herkuttelu sopii parhaiten sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta, mutta vaikkapa juuri kun on ne huiput illanistujaiset, on ihanaa vaan syödä niin paljon kuin napa vetää.

  6. Hyvä postaus 🙂 Itsehän kuulun siihen osastoon jotka rakastaa herkkuja ja aikuisten oikeesti syö niitä ”ällösokeri” juttuja hyvällä omallatunnolla. En edes pidä kovinkaan mistään raakakakuista ja onhan niissäkin paljon kaloreita

    fitfatmama.fitfashion.fi

    • Kiitos 🙂 Kiva kuulla etten ole ainut bloggaaja, joka kannattaa normaaleja herkkuja! Muhun uppoo kyllä kaikki terveysleivonnaiset myös, mutta kyllä ällösokerit vie voiton 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta