AHAAELÄMYS: MIKSI KIINTEYTYMINEN EI KANNATA?

Havahduin tässä yksin päivä siihen, kuinka turhia kaikenmaailman kiinteytysprojektit mun kohdalla ovat. Alkuvuoden taas hairahduin havittelemaan kesäkuntoa, olin mm. ilman epäterveellisiä herkkuja helmikuun loppuun asti. Kunnes tajusin, ettei siinä ole mitään järkeä.

DSC_0447 (2)

Ahaaelämyksen aiheutti ystävän kehu mun kropasta; toki ilahduin kehusta, mutta suklaamuna kourassa se pisti myös miettimään. Mitä jos nyt syön tämän (tai kaikki neljä koska tekee mieli) suklaamunan? Entä jos teen näin kaksi kertaa viikossa ja syön muutenkin rennon terveellisesti omaa kehoa kuunnellen ja olen onnellinen niin? Tai ainakin onnellisempi kuin kaloreita laskien ja herkut pannassa pitäen? Mitä tapahtuu tuolle hyvälle kropalle? Koska en mä tiukasti halua elää, mä tykkään ruuasta, mä tykkään herkuista ja mulle sopii parhaiten rennon terveellinen ruokavalio. Olin juuri samana päivänä itsekin katsonut omaa kroppaani hymyillen, farkuissa jopa jalat näyttivät hyviltä, ja nyt tuntui, että jos jatkan syömällä rennosti, mitä tuolle hymyilevälle peilikuvalle tapahtuu? Mulla on niin paljon menetettävää.

Rennosti syöminen ei siis todellakaan tarkoita mitään epäterveellisesti mättämistä, vaan mun kohdalla aamulla lemppariaamupalan syömistä (puuroa isolla kasalla maapähkinävoita ja marjoja), lämpimillä ruuilla höyryäviä uuniruokia nauttien, välipalalla proteiinipatukoilla herkutellen ja iltapalalla kruunata päivä voileivällä, jossa on iso kasa ihania täytteitä ja ottaa jälkiruuaksi vielä makea hedelmä. Niin ja pari kertaa viikossa hemmotella itseä raakakakkupalalla tai vaikka pussillisella irtokarkkeja. Mutta jotenkin mä luulen, että kiinteytetyt kilot tulisivat tällä taktiikalla takaisin, mutta sen sijaan kroppa, joka on luonnollisessa painossaan, pysyisi omassa ihanassa koossaan erittäin hyvin. Siksi siis toivoin, ettei kehut ole kiinteytysprojektin ansiota; halusin, ettei dieetti näy missään. En halunnut, että mulla on mitään menetettävää. Varmistelin perheeltä ja kavereilta, että eihän he näe mitään eroa mun kropassa siihen verrattuns mitä se oli pari kuukautta sitten. Lopulta tulin siihen tulokseen, että jalassa tuolloin olleet kivat farkut tekivät tehtävänsä; ne tekivät jaloista kiinteämmän näköiset. Näin sain mielenrauhan.

DSC_0442 (2)

Miksi mun siis pitäisi olla dieetillä? Jos kuitenkin dieetin loputtua haluaisin syödä rennosti, ja joutuisin vaan pelkäämään sitä takaisin tulevaa läskiä? Toivon, että nämä kolmen vuoden kesäkuntodieetit olisivat nyt taaksejäänyttä elämää, olisin todistanut itselleni, etteivät ne ole mun juttu. Jos mä joskus tulen vielä blogissani kertomaan, kuinka aloittelen kiinteytysprojektia, niin sanokaa, ettei se kannata. Kertokaa mulle, että mitään ei kuitenkaan tapahdu; korkeintaan nesteen määrä kehossa vähän vähenee ja olo on kevyempi; mutta dieetille ei tarvitse lähteä. Kun olo on turvonnut ja kroppaan on kertynyt nestettä, ruokavalion pieni tuunaus saa olon kevyeksi parissa viikossa ja se riittää. Turvonneella kropalla (kuten joulun jälkeen) muutenkin lähtee helpommin tällaisiin hömpötyksiin mukaan, vaikka normaaliin ruokavalioon palaaminen riittäisi saamaan hyvän olon kehossa takaisin. Mä treenaan kuitenkin paljon, lihashan saa siellä rasvan alla kasvaa niin paljon kun vain jaksaa, sehän ei haittaa mitään, mutta fokus on kuitenkin treenipuolellakin kehittymisessa eikä kasvamisessa. Mä tykkään mun kropasta just nyt. Oikeesti. Ja mun tarkoitushan ei ole silti lihoa, vaan pysyä just tällasena kun oon. Sillä taktiikalla, millä olen aiemminkin elänyt. Onnellisena ja stressaamatta.

~ Amanda

amandasilver

8 vastausta artikkeliin “AHAAELÄMYS: MIKSI KIINTEYTYMINEN EI KANNATA?”

  1. Vähän aikaa sitten tein samantapaisen oivalluksen: kun syön rennosti, kasvispainotteisesti, puhtaasti ja välillä herkutellen sekä liikun niin, että nautin ja oloni on hyvä, se riittää! Kroppani muokkautuu jos muokkautuu – sen tiedän, että em. elintavoilla ei_voi_lihoa (muutaman kilon heittoja ei lasketa). Olen harrastanut jos sun mitä kitukuureja. Tulos on ollut pari kiloa kevyempi kroppa, mutta niin paljon ahdistuneempi mieli. Ja useinhan kitukuurin jälkeen repsahtaa sitten oikein kunnolla. Ja väitän, että ruuan kanssa pelleillessä ei enää kohta osaa tunnistaakkaan elimistön nälkä- ym. viestejä. Maailmassa on niin paljon hyviä ruokia – miksi ihmeessä niistä kieltäytyisin?!? 😀

    • Just näin! Ja vaikken itse kitukuureja oo harrastanut, niin onhan se nyt tylsää syödä ”ulkonäköpainotteisesti”. Koko ajan joutuu kuitenkin miettimään vähän liikaa, ja joka asiasta saa morkkistella. Ei mitään järkeä, mieluummin syön just sen verran kun kulutan, kroppa kyllä kertoo mikä on tarpeeksi.

  2. Moikka! Oon miettinyt näitä ”kesäkuntoon”-dieettejä lähiaikoina. Yleensä tällaiset dieetit ovat vain itsensä kituuttamista useiden kuukausien ajan, jotta kesällä muutamana päivänä voi pukea biksut päälle (fitness-kilpailu tietysti aivan erikseen). Tietysti on ihmisiä, joilla kesäkuntoon-projekti saa aikaan innostumisen omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan ja hyvä niin, mutta useimmiten tällaisista projekteista ei jää kuin veren maku suuhun pinnallisten ulkonäkötavoitteiden tavoittelun vuoksi. Tarkoitan, että miksi lähteä tavoittelemaan ”kesäkuntoa” kaikkihetinyt-mentaliteetilla sen sijaan lähtisi tavoittelemaan hyvää oloa terveellisellä ja rennolla otteella? Siinä samassa saattaisi oppia pitämään itsestään ja omasta vartalostaankin enemmän kuin kieltämällä itseltään kaiken, koska ”pakko pysyä dieettiaikataulussa”. Ihanaa, että vaikutat niin tasapainoiselta, juuri siltä, että olet löytänyt sen kultaisen keskitien. 🙂
    Mukavaa kevättä!

    • Just näin! Ja toki laihduttaa saa, mutta omalla kohdallani se ei ole edes terveyden takia tai millään muullakaan tavalla tarpeellista. Ja suuremmatkin laihdutusurakatkin kannattaa tehdä suht rennosti, niin, että sitä dieettiruokavaliota pystyisi noudattamaan vaikka koko loppuelämän. Tehdä oikeasti se elämäntaparemontti, eikä olla dieetillä. Siinä kun hoidetaan oiretta (lihavuus) eikä oireen syytä (huonot elintavat).
      Mustakin tuntuu, että alan pikkuhiljaa pääsemään tavoitteeseeni löytää se itselleni hyvä kultainen keskitie 🙂
      Kiitos samoin, ja kiva kun kommentoit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta