Kun kroppa kiukuttelee

Ajattelin kirjoittaa vähän mun kropan tilanteesta, miten meidän yhteiselo sujuu tällä hetkellä vai sujuuko ollenkaan.

Mun kroppa on aina toiminut kuin unelma jotain pieniä kolotuksia lukuunottamatta. Kesällä 2014 menin kuitenkin kaatumaan skeittilaudalla ja murtamaan sääri- ja pohjeluuni pahasti. Siitä alkoikin rytinällä alamäki, kun paikka kerrallaan sanoi itsensä irti.

DSC_0769

Neljän kuukauden kepeillä pomppimisen ansiosta kantapääni ärtyi todella pahasti. Parin kuukauden ajan miltei jokaisella askeleella tuntui, kuin puukko olisi isketty kantapään ulkosyrjään. Levolla ja osteopatialla tilanne kuitenkin rauhoittui aika paljon. Silti, vielä tälläkin hetkellä yli vuoden jälkeen nilkan taivutusasennot, kuten liika pohkeiden/akillesjänteen venyttely saavat kantapään ärtymään.

Myös selkäni on näytellyt aika isoa roolia tänä syksynä. Mulla on aika notko selkä, joka yhdessä liiallisen käsilläseisonnan kanssa aiheutti alaselän/pakaran alueen kipeytymisen. Jälleen kävely oli jonkin aikaa todella tuskaista, etenkin pitkän istumisen jälkeen. En tajunnut rauhoittua tarpeeksi ajoissa, ja tämä ajoi mut siihen tilanteeseen, että puoli kilometkiäkin kävelyä oli liikaa jalkatreeneistä puhumattakaan.

Koska selkä ei antanut tehdä mitään jaloilla, keskityin yläkropan treenaamiseen. Palkinnoksi tästä sain lisää voimaa ja lihasta, mutta myös kipeän olkapään, joka on vaivannut jo jonkin aikaa. Tajusin kuitenkin himmata ajoissa, eikä tilanne ole päässyt pahentumaan, mutta eipä paranemistakaan ole vielä näkynyt. En tiedä, voiko oiretta sanoa edes vielä kivuksi, mutta kyllä mä tiedän etten nää tuntemuksen ihan normaaleitakaan ole. Jos en nyt lepää, tilanne pahenee. Sen mä oon viimeaikoina oppinut! Googlettelin vähän olkapääjuttuja ja oireet täsmäis johonkin kiertäjäkalvosimen ongelmiin. Kellään kokemusta?

DSC_0629DSC_0643 (2)

Onneksi mun luokkakaverit pakottivat mut lääkäriin selkäni kanssa, ja kilttinä tyttönä tottelin heitä (tosin vasta pienen pelottelun jälkeen). Olin käynyt ennen ensimmäistä lääkärikäyntiä hierojalla, ja selkä oli jo miltei kivuton. Kiva lääkäri laittoi mut kuitenkin heti eteenpäin fysiatrille, jolle avauduin myös kantapääni tilanteesta. Fysiatrilta pääsin fysioterapiaan ja verikokeisiin. Verikokeista ei löytynyt mitään, kaikki ok. Fysioterapeutilta taas löytyi vaikka ja mitä, ja sainkin liudan kuntoutusliikkeitä mukaan. Kantapään alle määrättiin pehmuste, jota en tosin ole vielä ehtinyt hommata.

Fyssarilla kerroin myös mun leikatusta jalasta, joka on alkanut oireilemaan enemmän. Iskutuksessa ja liikkeissä, joissa sääri ”vääntyy” (mm. polvillaan istuminen) tuntuu, kuin ruuvit painais jotain hermoa. Tätä on ennenkin tosin ollut, mutta nyt enemmän levosta huolimatta. Fysioterapeutti kertoi toki tästäkin fysiatrille, joka laittoi tiedon terveyskeskukseen ja käski mun varata ajan lääkärille. Voi siis olla, että raudat täytyy leikata jalasta ulos. Se ois kyllä aika hyvä juttu! Lääkärikäyntiä odotellessa siis. Samalla aion myös kysellä hoitokeinoja olkapään vaivaan, josko levon lisäksi olis jotain muita helpottavia juttuja. Fyssari käski ottaa yhteyttä, jos oireet pahenee, mutta tällä hetkellä tuntuu, etten uskaltais kyllä tehdä edes kuminauhajumppaa ettei vaan pääsis pahemmaksi.

DSC_0156

Ei nää oireet fyysisesti nyt niin pahoja ole, mulla on kuitenkin aika korkea kipukynnys. Henkinen puoli taas meinaa olla välillä niin lujilla, voi että mua meinaakin välillä turhauttaa aika paljon. Ei vaan meinaa pää kestää, siksi olenkin sortunut monesti treenaamaan, vaikka olisi pitänyt levätä ja joutunut taas kärsimään seurauksista. Mulla on niin kova vimma päästä kehittymään crossfitissa kun tuntuu, että oon junnannut paikallani niin kauan. Mutta ei se varmaan auta kun levätä nyt vaan. Toki tiedän, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia, mutta valehtelisin aika paljon jos sanoisin, ettei tämä ärsytä yhtään.
Selkä ja kantapää alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa, mutta olkapäävaiva on vasta aluillaan ja kaipaa nyt kipeästi kunnon lepoa. Muuten olisin ihan sujut asian kanssa, mutta kun moni alakropankin liike tarvitsee käsiä. Mavet, kyykyt, rivet, tempaukset… Jos voisin tehdä edes riveä ja tempausta, niin pärjäisin. Mutta ei, ei ainakaan vielä. Eli crossfit pitäis nyt pistää muutamaksi viikoksi kokonaan sivuun.

Pitää vain malttaa levätä. Kunnolla.

~ Amanda

amandasilver

10 vastausta artikkeliin “Kun kroppa kiukuttelee”

    • Kiitos samoin <3 Noita kyllä tarvitaan… Varsinkin malttia 😀

  1. Vähän samatilanne, joka paikka kränää vuorotellen (tai yhtäaikaa) Tällä hetkellä pahimmat ongelmat aiheuttaa ranne ja polvi. Polven kanssa odottelen kutsua ortopedille.
    Tuosta olkapäästä. Itsellä oli keväällä ongelmia olkapään kanssa. Kunnollisista lämmittelyista huolimatta onnistuin jotenkin sen repimään. Lepuutin olkapäätä varmaan pari kuukautta, kunnes totesin ettei tämä parane ja lääkäriin, joka sitten määräsi fyssarille. Diagnoosi taisi olla kiertäjäkalvosimen lievä repeämä. Kuntoutuksella parani 2-3 kuukaudessa jolloin pystyin kevyesti aloittamaan taas treenit. Voimatasot eivät ole vielä palanneet entiselleen ja olkapää ilmoittelee välillä itsestään vihlomalla ja jumittumalla pahasti. parempaan päin sen kanssa kuitenkin.

    Tsemppiä! 🙂

    • Voi ei, niin inhottavaa! Kuin ihanaa olis vaan treenata niin ettei mihinkään sattuis…
      Oliko toi sun olkapää kuinka kipeä ennen kuin tajusit mennä lääkäriin? Koska mulla tää kipuilu on vielä aika lievää, joten en tiedä onko järkeä mennä vielä mihinkään lääkärille. Fyssarilta kyselin viime viikolla kun siellä tän selkän takia kävin, muttei siellä oikeen sanottu mitään. Kuulemma sit jos pahenee tai ei mee parempaan itekseen niin sit täytyy tulla käymään.
      Kiitos, tsemppiä myös sulle 🙂

    • Ei ollut kipeä ennen kuin hajotin sen ja itsepäinen kun olen tosiaan muutaman kuukauden sitä yritin itse parannella. Jumittunut tietenkin välillä kun kärsin hartia seudun jumeista jatkuvasti. Ehkä se oli sitten joku johdannainen tuohon hajoamiseenkin, ettei liikeradat olleet niin vapaat kuin voisi. 😀

    • Outs! Mä taidan samalla näyttää olkapäätä kun ja jos meen jalkaa näyttään. Siis mullahan tilanne on onneksi vielä se, ettei tää haittaa normaalia elämää mitenkään, mutta treenejä senkin edestä!

    • Ups! Lukemisen ymmärtäminen ei näköjään ole tänään parhaimmasta päästä :DDD Olkapää tosiaan oli todella kipeä! Kättä ei saanut hartialinjan yläpuolelle millään. Paidan pukeminenkin oli operaatio suorastaan.
      Selän kanssa fyssari joskus sanonut, että venytä sitä. Ei hyödytä kerrassa mitään! Ei se alaselkä vaan venyttämällä parane varsinkaan jos on notkoselkä ja muutakin rakenteellista vikaa. Ei auta kun kärsiä ja yrittää reenata lihaksia vahvemmaksi.

  2. Työskentelen ensihoidon parissa ja tovi sitten potilaiden kantelu paareilla sekä rankka salitreeni aiheuttivat kiersinkalvontulehduksen. Kävin työterveydessä, josta lääkäri määräsi tulehduskipulääkkeitä kuurina tulehdukseen. Kortisonia olisi pistänyt, jos olisi löytänyt tietyn kipupisteen, mutta se oli enemmänki kauttaaltaan kipeä ja kuumotteli. Erityisesti käden nostaminen suorana eteen, sivulle tai taakse aiheutti kovaa kipua.

    Paras lääke vaivaan on kuitenkin lepo ja olkapäätä voi esimerkiksi viilentää kylmäpussilla pari kolme kertaa vrk.

    • Toi on kyllä nihkee, varsinkin jos rajoittaa myös omaa työtä! Mä oonkin itseasiassa suihkutellut tota kylmällä vedellä, ja tuntuu auttavan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta