Itsensä hyväksyminen

Kirjoitin postauksen siitä, miten aion elämäntapojani muuttaa, jotta tämä lihominen loppuisi. Lupasin tuon postauksen teille, mutta tulinkin toisiin aatoksiin enkä haluakaan julkaista ko. kirjoitusta. En halua viedä blogiani tuohon inhottavan ulkonäkökeskeiseen suuntaan yhtään enempää. Mihin katosi se hyvän mielen blogi, millainen tämä blogi oli ennen? Aion ottaa tavoitteeksi saada blogi ja myös oma ajattelu taas parempaan suuntaan.

DSC_0103

DSC_0074

Olen touhottanut ulkonäöstäni viimeaikoina aika paljon. Ihaillen luin tänään Venla Savikujan kirjoittamaa postausta ”Ärsyttävän tyytyväinen ja itserakas” ja tajusin, että noin mäkin haluan itsestäni ajatella. Oon aika kauan tapellut ulkonäköpaineiden kanssa, välillä on ollut päiviä, jolloin peilikuva on saanut hymyilemään. Välillä taas olen melkeimpä juossut peilejä karkuun. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, mun on vaikeaa hyväksyä itseäni tällä hetkellä. Mun mielestä on niin siistiä, kun joku osaa arvostaa omaa peilikuvaansa niin paljon. Sitä kohti aion itsekin mennä, ilman tulemista takaisin.

Välillä oon saanut itseni kiinni ajattelemasta, että helppohan tuon on hyväksyä itsensä ja käskeä muita tekemään samoin, kun sen kropassa ei ole pienintäkään virhettä. Mutta kuka sanoo, että mun kroppa olis yhtään sen huonompi? Se on ehkä erilainen, eri tavalla kaunis. Mun täytyy vaan saada itseni ymmärtämään tämä niinkun oikeasti. Niin, että voin joku päivä rehellisesti sanoa pitäväni peilikuvastani.

DSC_0451

Tätä kohti mä aion mennä, mutta miten? Terveelliset elämäntavat ovat mun kohdallani avainasemassa kun puhutaan oman kehon hyväksymisestä. Liikunta lisää itsevarmuutta ja saa olon ryhdikkäämmäksi. Terveellinen ruoka toimii samoin; kun kroppa voi hyvin, siinä on paljon mukavampi olla ja näin sitä on myös helpompi arvostaa. Tällä hetkellä en koe, että mun kroppa voisi kovin hyvin tai ainakaan minä itse siellä sisällä, siksi aionkin tehdä pieniä muutoksia elmäntapoihini (tämä on se ulkonäkökeskeisempi juttu, josta puhuin aiemmin. Postaus täällä).
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, mitä pään sisällä tapahtuu. Haluan panostaa muihinkin elämän osa-alueisiin kuin vain treenaamiseen ja syömiseen, sillä ne ovat ehkä se kaikista tärkein osa hyvinvointia. Ystävät ja perhe, arki kokonaisuudessaan, opiskelu, uni ja rentoutuminen, eläminen hetkessä. Niitä on niin paljon! 🙂 Onnellisuus koostuu pienistä hetkistä ja asioista, meidän täytyy vain huomata ne.

Onko kellään samanlaisia ajatuksia? Haluan kannustaa jokaista opettelemaan itsensä hyväksymistä, sillä uskon, että kaikki on aika paljon kivempaa kun pitää itsestään. Välillä on hyvä yrittää katsoa itseään ulkopuolisen silmin; usein muut eivät huomaa meissä niitä virheitä, jotka itse huomaamme. Keskitytään hyvinvointiin ja hymyillään sinne peiliin! 🙂

Ihanaa loppuviikkoa <3

~ Amanda

amandasilver

6 vastausta artikkeliin “Itsensä hyväksyminen”

  1. Välillä on tosi vaikea hyväksyä ittensä ulkoisesti.. Pidän kyllä silmistäni, kulmakarvoista, hiuksista, lävistyksistä ja tatuoinneista, mutta en muuten vartalossani. Mun mieli on kuiteki niin onnellinen ja oon mielestäni ihan kaunis, niin en koe siitä sillee paineita. Mutta vartaloon en oo tyytyväinen. Oon tullut siihen tulokseen etten ollut kun painoin 60kg tai 90kg. Vaikka pää on kunnossa, on silti vaikea joteki rakastaa vartaloon, vaikka muuten pidän itsestäni, niinku luonteesta ja noista mitä mainitsin aikasemmin. Tää oli hyvä postaus, on ihanaa että teet asioille jotain etkä jää itsesääliin! Siinä pidän sussa 🙂

    • Harmi, että sullakin on samanlainen ongelma vartalon kanssa 🙁 Mutta ihanaa kuitenkin, että löydät myös niitä positiivisia juttuja ja oot onnellinen! 🙂

  2. Tää on tosi hankala asia itselle hyväksyä millään tavalla ja aikalailla oon itekki tässä samoja asioita miettiny. Joutuu todella paljon menemään itseen ja mitä oikeestaan haluaa. Miettimään millanen oon nyt ja mitä mää haluan olla. Oppimaan uusia asioita itsestä ja samalla opettelemaan vanhoista tavoista pois.

    • Niimpä, aika paljonhan tää vaatii omien ajatusten työstämistä ja omien arvojen miettimistä. Mutta pikkuhiljaa 🙂

  3. Olen painanut 120 kg ja vihannut kroppaani mutta peittänyt sen rautaiseen ulkoiseen itsevarmuuteen jota esitin muille ja jolla pokailin treffejä. Nyt painan 73 kg ja omaan erittäin paljon lihasmassaa ja rasvat n.23..mahan seutu on kuin roikkuva kraateri joten vihaan kroppaani nyt vielä ehkä enemmän koska vaatteet päällä kaikki pitävät minua fitness pimuna ja kun riisuidun naisten edessä kaikki kauhustelevat massuani pyörittämällä silmiään..hyväksynkö ikinä itseäni? Tuskin täydellisesti koskaan mutta ainakin olen muovannut minusta terveen minän😘

    • Nostan kyllä hattua tuolle muutokselle! 🙂 Siis mulla on ehkä vähän samat fiilikset selluliitin suhteen. Veikkaan, että aina löydämme itsestämme kehitettävää, mutta pääasia että osaa silti hyväksyä itsensä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta