Ensimmäiset viikot Pajulahdessa

Heippa! Minä toivoton tietotekniikan ihmelapsi en ole vieläkään saanut ostettua omaa tietokonetta, koska tarvitsen jotain tietoisempaa (lue: iskää) mukaani tietokoneostoksille ja tuo tietoisempi tyyppi on sattunut olemaan kummatkin viikonloput reissussa. Toivottavasti siis pääsisin viikon päästä ostamaan konetta… Eli vähän aikaa vielä jatkuu tämä viikonloppubloggailu, koittakaahan kestää. 🙂

Ajattelin tulla kirjoittelemaan tällä kertaa ihan vain kuulumisia, lähinnä mun fiiliksiä ensimmäisiltä viikoilta Pajulahdessa. Mulla on nimittäin ollut oikeesti hauskaa! Tällä viikolla meillä oli 2 yötä kestävä ryhmäytymisleiri, jonka ainakin piti olla vähän alkeellisemmissa olosuhteissa. Meille ei paljastettu kovinkaan paljoa ennen reissua, vaikka järkättiinkin se aika pitkälle itse. Yöt puolijoukkueteltassa, (pussi-/säilyke)ruuat trangialla, patikkamatka rinkat selässä paikan päälle, ulkohuussi ja jotain ohjelmaa. Loppujen lopuksi suurin osa nukkui puolijoukkueteltassa vain toisen yön, osa nukkui kummatkin yöt sisällä. Itse en tainnut kantaa rinkkaani melkein metriäkään eteenpäin ja vessoissakin sai valita normaalin ja alkeellisemman vaihtoehdon välillä. Ruokia valmistettiin niin trangialla kuin normaalissakin keittiössä. Eli ei taidettu tietää reissusta tuotakaan vähää 🙂

Leirillä meillä oli kaikenlaista ohjelmaa; olympialaiset, suunnistusta, saunomista, uimista, syömistä, nuotiolla istuskelua yms. Mä todellakin tykkäsin leiristä, muihin tutustui paljon paremmin, kun oltiin koko ajan niin tiiviisti yhdessä. Koulussa kaikki tahtoo usein hajaantua ihan eri paikkoihin, mutta tuo alue oli sen verran pieni, ettei karkuun päässytkään ihan niin helposti 😉

Huono puoli retkellä oli se, että mun jalat ja alaselkä vähän ärsyyntyi yli kolmen tunnin metsässä rämpimisestä. Pahinta on kyllä tollasen jälkeen paikoilleen jumittuminen. Kun päästiin koululle niin mentiin illalla jo ajoissa hengailemaan mun kämppiksen kanssa meidän huoneeseen. Aina kun jompi kumpi nousi puhelinlanituksien lomassa ylös, niin naurettiin vaan kun kävely ja liikkuminen meinas kummallakin olla vähän mummomaista 😀 Asennon vaihtaminenkin välillä vihlas alaselkään niin, että jo tollanen pienikin liike oli vähän vaivalloista. Alaselän lisäksi tää mun ihana kantapääni kertoi mielipiteensä liiasta kävelystä. Myös murtuneessa sääressä oli outoja fiiliksiä? Sitä kehonhuoltohaastetta odotellessa… En oikeesti ymmärrä miten mun kroppa on vieläkin näin huonossa kondiksessa loukkaantumisen ja etenkin siitä johtuvan liikkumattomuuden jäljiltä. Aloitinkohan liikkumisen sit kuitenkin liian nopeasti, olisiko aluksi pitänyt vähän himmailla, jotta kroppa olis ehtinyt ensin tottua liikkeeseen paremmin?

Päällimmäisenä silti aivan loistava fiilis! 🙂

~ Amanda

amandasilver

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta