Hyväksy itsesi

Monen instagramfeedi täyttyy toinen rasvattomammista ja lihaksikkaammista vartaloista. Myös naiset ihannoivat lihaksikkaampaa kroppaa siinä missä muutama vuosi takaperin langanlaiha vartalo oli monen unelma.

Viimeaikoina moni on kirjoitellut blogeissaan lihavuudesta. En itse ala siitä tällä kertaa jauhamaan, keskityn mieluummin normaalipainoisiin, jotka eivät ole tyytyväisiä vartaloihinsa. Liikakilothan kannattaa saada pois jo ihan terveydellisistä syistä, vaikka kyllähän ylipainoinenkin kroppa voi olla kaunis!

DSC_7335 (2)

Syy miksi oon miettinyt näitä juttuja aika paljon viimeaikoina on se, että haluan itsekin oppia hyväksymään oman kropan paremmin. Juteltiin eilen aika kauan äitin ja siskoni kanssa aiheesta ja hoksasin, että kelaan nykyään ihan liikaa sitä, miltä mun kroppa näyttää nyt ja tulevaisuudessa. Onko sillä oikeesti niin väliä? Tuoko unelmakroppa onnellisuuden? Jotenkin tuntuis niin hauskalta porskuttaa kuosissa olevalla bodylla ja nauttia elämästä, vaikka todellisuus taitaakin olla se, että kauhee tarkkailu syömisistä jne pitäis olla päällä koko ajan. Eniten haluan kuitenkin voida henkisesti paremmin, joten mieluummin valitsen itseni hyväksymisen. Haluan silti treenata ja syödä terveellisesti, mutta annan sen kropan tulla siinä sivussa jos on tullakseen. Nyt yritän vain keskittyä siihen mitä mulla jo on; vahva keho.

Tunnen aina pienen pistoksen kun puhutaan siitä, millainen esimerkki täytyisi olla muille. Tiedän, että tätä blogia lukee myös muakin nuoremmat tyypit, ja meillä bloggaajilla onkin aika iso vastuu. Mihin suuntaan haluamme trendiä viedä? Haluammeko lisätä paineita unelmavartalon saavuttamisen suhteen vai tuoda erilaisuus uudeksi trendiksi? Nyt pinnalla on ollut myös juurikin itsensä hyväksyminen ja henkinen hyvinvointi; mikä loistava mahdollisuus saada suurempikin määrä ihmisiä miettimään näitä juttuja.

DSC_7380

Totta kai oman itsensä hyväksyminen voi olla isonkin työn takana. Mä en muista koskaan erityisesti ihannoineeni laihuutta, vaikka hoikat vartalot ovatkin upeita. Jo ennen fitnessbuumia tai ainakin ennen kuin olin mitään buumia havainnut, ihailin vähän sporttisempia ja pehmeempiä muotoja. Onneksi näin, tämä helpottaa mun omaa matkaa itsensä hyväksymiseen paljon, sillä en koe olevani hoikkarakenteinen, eikä se tosiaan haittaa mua pätkääkään. Ulkonäköpaineita ja tuskailuja oman vartalon kanssa mun elämästä ei silti todellakaan ole puuttunut. Oon aina enemmän tai vähemmän inhonnut tätä takamusta. Miksen voisi vaan olla onnellinen siitä, että rasva kertyy vähän terveellisemmin 😉

Koen silti olevani jo askeleen tai pari lähempänä tyytyväisyyttä. Okei, oon tehnyt viimeiset puoli vuotta töitä paremman kropan toivossa, mutta samalla päässä on tapahtunut muutosta paremaan. Ennen uuden vuoden lupausta paremmasta kropasta yritin moneen otteeseen oppia hyväksymään itseni, mutta lopulta totesin, että nopein tapa olisi ajatustyön lisäksi yrittää rennosti viedä myös ulkomuotoa vähän suotuisampaan suuntaan. Tällä hetkellä tiedostan paljon paremmin omat hyvät puolet kuin puoli vuotta aiemmin!

PicMonkey Collagemmm

Se on jännä, miten kaikki on muka niin vaikeaa. Miksei vain voitais olla onnellisia siitä, että olo on hyvä ja keho toimii? Etsiä liikunnasta ja terveellisestä ruuasta hyvää oloa ja jättää muutokset vartalossa toissijaisiksi. Mä oikeesti haluan oppia rakastamaan tai ainakin hyväksymään itseni sellaisena kun oon. Haluan päästä lähemmäksi niitä aikoja, kun pienenä oikeasti nautittiin ruuasta ja herkuista. Nyt tilanne on mennyt enemmän siihen, että joo, maistuu sika hyvältä, mutta herkuttelun jälkeen iskee morkkis. Siitä haluan ehdottomasti päästä eroon! Mieluummin asetan itselleni urheilullisia tavoitteita. Urheilu muuten auttaa hyväksymään itsensä, vaikkei kropassa muutoksia tapahtuisikaan (useimmiten kuitenkin tapahtuu, edes pieniä). Nautin crossfitistä, ja sekin auttaa mua tässä. On hienoa nähdä, mihin kaikkeen pystyy.

Mä haluan elellä hyvällä fiiliksellä. Mun uvprojekti jatkuu, mutta haluan keskittyä enemmän asioihin joista juuri puhuin. Mulla on motivaatiota opetella hyväksymään itseni, syödä terveellisesti ja liikkua, mutta stressiä en suostu enää ottamaan (tää viikko on mennyt vähän ressaillessa). Haluan nauttia myös matkasta kohti parempaa, onneksi suurimman osan tätä vuotta olen niin tehnytkin. Hyvä balanssi on äärimmäisen tärkeää! Niinkun mun sisko sanoi; joskus pitkä kävelylenkki heti aamulla tekee hyvää, mutta välillä toinen (tai kolmas) pala kakkua on yhtä hyvä päätös.

Nautitaan elämästä ja ollaan armollisia itsellemme! <3

~ Amanda

amandasilver

11 vastausta artikkeliin “Hyväksy itsesi”

  1. Aivan samat fiilikset täällä ja saman tsemppausliikkeen aion tehdä! Myös itsellä tyytymättömyys liittyy alakroppaan, vaikka mieskin sanoo sen olevan just täydellinen! Normaalipainon alarajallakin kun ollaan vielä niin mitä ihmettä tässä soimaamaan ja vihaamaan itseään. Sama juttu myös herkuttelun kanssa, onpa hyvää ja sen jälkeen kauhea morkkis ja tsemppaus ”nyt en syö mitään” vaikka olis mitkä synttärikahvit. Muutetaan asennetta yhdessä, hyvä ja tärkeä aihe ja postaus. En halua elää loppuelämääni katuen ja harmitellen sitä mitä söin tai mitä en syönyt tai tuijottaen itseäni peilistä!

    • Niimpä, ollaan tyytyväisiä itseemme just tällasena ja muistetaan ettei elämä oo niin vakavaa 🙂

  2. Moikka,

    Todella hyvä kirjoitus! Itsekkin olen puolentoistavuoden ajan enemmän tai vähemmän stressaillut samojen aiheiden parissa, pikkuhiljaa parempaan päin.

    Ps, Mitä herkkua annoskuvassa on folion sisällä?

  3. Tosi hyvä postaus! 🙂 Täällä myös pyöritellään kehon hyväksymistä, varsinkin ku painoa on vielä normipainoon nostettava muutama kilo. Pitäs keskittyä enemmän siihen, että tuntuu hyvältä, ei siihen miltä näyttää.

    • Kiitos! Isot tsempit myös sulle, kävin kurkkaamassa sun blogin, ihanaa että osaat jo ottaa rennommin oot jo lähempänä normaalipainoa 🙂

  4. Juuri näin.

    Itsekin olen kamppaillut koko ikäni, että hyväksyisin oman kehoni. Kuulostaa surulliselta. Olen käynyt läpi lihavuuden ja syömishäiriön ja päätynyt terveellisen vahvaan kehoon. Armollisuus omaa kehoa kohtaan on todella vaikeaa, kun taustalla on mitä on.

    Olen itsekin yrittänyt hyväksyä sen, että kehoni on voimakas ja vahva. Ja ennenkaikkea terve. Päivä kerrallaan.

    Ps. Itse katsoin heti ensimmäisenä, että MAHTAVA PYLLY! Että kanna sitä ylpeydellä, se on upea.

    • Kuulostaa kyllä surulliselta 🙁 Tsemppiä sulle!
      Ihanasti sanottu, voi kiitos! 😀

  5. Sanoisin heti samaa, että upea takamus! Jo näin naisena tämän voin todeta heti, joten mietinpä vain, kuinka miehet katsovatkaan sinua :D!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta