Vähän ikävämpi vuosipäivä

Tasan vuosi sitten kirjoitin seuraavanlaisen postausen:

LIIKUNTAKIELTO

Heips, terkkuja sairaalasta. Kävin skeittaamassa ja katkasin sääriluun kokonaan… Huomenna luultavasti leikkaus ja treenejä varmaan ensi vuonna.
Noh, saapahan ainakin levätä ihan luvan kanssa. Onneksi tää ei ole ihan sietämättömän kipeä. 🙂
Saa nähdä miten blogin treenipostauksien käy kun en voi kokeilla keksimiäni treenejä ensin itse. Pitää varmaan kokeiluttaa joillakin muilla.

PicMonkey Collagepö
Toi häkkyrä oli siis ruuvattu neljästä kohtaa luuhun kiinni. Aluksi pidin siinä sidettä, koska haavat vuotivat, mutta kotiin päästyäni annoin sen hengittää ja laitoin siteen vain, jos lähdin jonnekkin.

Ilmeisesti olin sen verran sokissa, lääkkeissä ja muutenkin sekaisin, että ajattelin vain, etten voi treenata. Nyt kun miettii, niin sillä oli ehkä vähiten väliä. Vaikka kyllähän se aina harmittaa katkaista hyvä treeniputki. Mua myös naurattaa toi otsikko, joka ei itseasiassa pidä edes paikkaansa 😀 Kyllähän niitä yläkropan treenejä pystyi olis pystynyt tekemään, ainakin pahimpien alkuturvotusten (n. 1,5kk) jälkeen. Mutta eipä innostanut. Treenailun aloitin säännöllisesti vasta n. 2,5kk kuluttua, jolloin tein salilla lähinnä yläkroppaa ja fyssarijumppia.

BeFunky Collage

Sääri- ja pohjeluut meni tosiaan kokonaan poikki ja jotain pientä säröäkin on nähtävissä noista kuvista. Aluksi mun jalkaan ruuvattiin tollanen teline, koska kipsi oli hiertänyt jalan ihon yön aikana rikki. Jos jalka olis siitä huolimatta leikattu, olis tuloksena voinut olla hengenvaarallinen tulehdus. Leikkausta odottelin lähemmäs 3 viikkoa, jossa jalkaan laitettiin kaksi lastaa ja vähintään niin monta ruuvia kuin kuvasta pystyy laskemaan (15?).

DSC_0015 (1)

Parantumisessa kesti/kestää näin pahan murtuman kanssa kauan. Jos mun jalasta nyt otettais röntgenkuva, voi olla, että murtumalinjat olis näkyvissä vieläkin. Ensimmäiset 1,5kk makasin sängyssä jalka ylhäällä. Vessassa pystyin käydä, mutta sen jälkeen jalka piti saada välittömästi koholle, paine ja turvotus oli niin kova. Kun koulu alkoi, istuin suurimman osan ajasta jalka pöydällä, jottei se turpoisi liikaa. Koulussa mulla oli aina side todella tiukasti jalan ympärillä niin, ettei jalka päässyt turpoamaan. N. 2,5kk kuluttua loukkaantumisesta pystyin jo pitää jalkaa aika paljon alhaalla. 4kk päästä sain kepit kokonaan pois.

Paras muisto viime heinäkuulta on, kun kävin pyörätuolilla Helsingissä. Pari kertaa pääsin myös lähikauppaan, muun ajan makasinkin kotona. Mitään riemastuttavaa aikaa tuo ei siis ollut, mutta omalla tavallaan ihan kivaa. Kerrankin sai vaan maata avuttomana ja käskyttää muita 😀 Noeiii. Mutta kokemus se oli sekin! Niin ja onneksi en saanut kipsiä, kesähelteillä se olis voinut olla HIEMAN tukala.

10632467_564812746974539_2114174330_n
Mikä upean atleettinen pohjelihas 😀

Jäljethän tuo jätti, mulla ei oo koskaan ollut kroppa niin vaivanen kuin viimisen vuoden aikana. Tänäänkin muiden juostessa vetelin soutuspurtteja, koska sain jonkun ihanan rasitusvamman terveeseen jalkaani tosta 4 kuukauden yhdellä jalalla pomppimisesta.
Lisäksi toki arvet on ja pysyy, mutta se nyt ei haittaa. Niin ja saa nähdä revitäänkö ne jossain vaiheessa auki. Toisaalta olis kivaa saada noi lastat pois, mutta toisaalta ei niistä sen suurempaa haittaakaan ole vielä ollut. Ihan huvin vuoksi niitä ei kannata pois ottaa.

Tältä jalka näyttää nyt:

CSC_7419

DSC_7406
Vesikellostakin jäi jälki, outoa!
DSC_7413
Toinen levy törröttää mukavasti ton luun päältä. Se on muuten hassua, että aina kun kolauttaa jalkansa johonkin, tuntuu, että se on turhan usein just toi kohta! Sattuu muuten ihan kivasti, vaikka iho tolla kohalla onkin tunnoton.

DSC_7408 DSC_7415

Ps. Sori noi kuvat, suurimman osan vanhoista kuvista oon räpsinyt puhelimella, laatu sen mukainen 😀 Eivätkä ne kyllä muutenkaan mitään kauniita ole 😀

~ Amanda

amandasilver

6 vastausta artikkeliin “Vähän ikävämpi vuosipäivä”

  1. Yhh.. Näyttää niin pahoilta ja kipeiltä. Mulla kans aikoinaan katkes kädestä kaks luuta, mutta nehän parani paljo nopeemmin. Mullakin tuli silti tollanen ihana laiha käsiparka ku sun sääri 😀 Edelleen joissai liikkeissä tuntuu oikee käsi heikommalta (vaikka oon oikeekätinen!), mutta ei kyllä paljain silmin hoksaa eroa. Paitsi ranne on kapeempi, en sit tiiä voiko johtua siitä! Ihana ku nyt voit liikkua. Muistan ku mun pahin hetki oli, kun muut sisaret lähti kylpylään lomalla ja minä en. Mutta oli se kyllä opettavaa aikaa, osaa arvostaa enemmän terveyttä! Ja sain sairaalassa jätskiä.

    • Pahalta toi kyllä näytti, mutta mut yllätti positiivisesti se, ettei tuo ollut niin kipeä kun olin odottanut! 🙂 Se on hassua, kuinka kauan noita eroja voi huomata. Mä en kyllä oo vähään aikaan huomannut eroja, tai sitten oon vaan niin tottunut enkä ajattele sen kummemmin? 😀
      Muakin kyllä ärsytti aina ne hetket, kun kaverit tai perhe teki jotain kivaa ja mä jäin kotiin makaamaan. Mutta onneksi nyt on uusi kesä ja uudet jutut, pääsee taas nauttimaan kunnolla lämpimistä ilmoista!

  2. Kaaduin heinäkuun lopussa pyörällä (auto tuli takaa liian läheltä) ja tuloksena oli sirpaleinen sääriluun yläosan murtuma.
    Millainen jalkasi toimintakyky on nyt vuosi onnettomuudesta? Pystytkö harrastamaan ja kävelemään normaalisti? Jäikö murtumasta jotain muita muistumia kuin ruuvit yms. luussa?

    • Voi ei, murtumat on aina niin inhottavia! Pystyn kävellä normaalisti ja liikunta onnistuu aika pitkälle, mutta juoksu on sellanen joka alkaa tuntua sääriluussa. En tiedä painaako lastat/ruuvit jotain hermoa, mutta haluaisin ehkä ton ongelman takia ton ylimääräsen roinan jalasta pois (pari lastaa ja n. 16 ruuvia). Lisäksi toi loukkaantuminen laitto mut aika passiiviseksi ainakin alkuun, jalka ei kärsinyt olla yhtään alhaalla ensimmäiseen 2 kuukauteen. Jatkuva makaaminen veti taas kropan niin jumiin, että vieläkin on aika paljon työtä sen kanssa. Rasittavin ongelma kuitenkin varmaan mun terveen jalan kantapää, joka ärsyyntyi kepeillä pomppimisesta. Venyttely ja juoksu on myrkkyä sille. Toisaalta onnekkaita ollaan sen suhteen, ettei menny nivelet rikki, oon saanut sellasen käsityksen että ne on vielä hankalempia? Toivottavasti paranet hyvin! Kannattaa huoltaa kroppaa ja liikuskella niin paljon kuin tuntuu hyvältä. 🙂 Tosi positiivinen vastaus, mutta siis mullahan oli kepit 4kk ja murtuma oli todella paha muutenkin, sääri- ja pohjeluut kumpikin kokonaan poikki ja lisäksi särömurtumaa. Toi aika on niin pitkä, että kroppa joka on tottunut liikkumaan jne niin on aika kummissaan kun yhtäkkiä jämähtääkin täysin liikkumattomaksi. Kuinka kauan joudut pitää keppejä?

    • Kepeillä mennään ainakin marraskuulle asti, 2 viikon päästä koittaa puolipainovaraus (ja pääsen ortoosista eroon) ja siitä kuukauden päästä täyspainovaraus. Olen koittanut nyt vaan keskittyä kävelemiseen ja reisilihasjumppaan, mutta pelkään jo ajattelevani, saanko enää jatkettua omia rakkaita metsälenkkejä koiran kanssa / joogaa / tanssia. Toivotaan. Jalka ei minulla turpoile, paitsi nilkasta, josta liikelaajutta on jonkin verran menetetty.

    • Okei, toivottavasti pääset jatkamaan harrastuksiasi mahdollisimman pian! Eiköhän ne jossain vaiheessa ala sujumaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta