Pääsykoe: liikunnan ohjauksen perustutkinto

Kirjoitin joku aika sitten mun fiiliksiä pääsykokeita kohtaan (postaus täällä). Ensimmäinen pääsykoekutsu oli totuus päin naamaa; mun on PAKKO mennä. Hävettää, nolottaa, inhottaa. Ja miten edes pääsen sinne. Ajan kuluessa sain ajatukset vähän positiivisemmiksi. Kun pääsykokeet lähenivät entisestään, aloin taas vähän panikoida. Lähetin kouluihin pientä kyselyä, mitä teen, kun en voi juosta. Sain oikeen tsemppaavat vastaukset, ja fiilis parani kertaheitolla.

20150505_165744

Kun mun oli aika maksaa pääsykoemaksut, huomasin, että olin kadottanut Pajulahden kutsun, jossa oli siis mukana päivän kulku ja lasku. Hups. Ja pääsykokeeseen enää kaksi päivää aikaa. Hups. Tyhmä minä, mä en KOSKAAN hukkaa tärkeitä papereita, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin. Kun olin kääntänyt kodin ylösalaisin, oli pakko lähettää sähköpostia ja pyytää liitteenä uusi kutsu. Seuraavana päivänä (laskun eräpäivä) huokaisin helpotuksesta kun sähköpostiin tuli nuo kaipaamani informaatiot. Jes, vihdoin asiat alkavat rullata. Noh, avasin sähköpostin ja olin onneton lähettänyt viestin väärään liikuntakeskukseen, Kisakallioon! Varmaan tosi hyvän kuvan sai musta heti alkuun…

Ton kaiken jälkeen mä olin aaaivan sekasin mihin mun pitää mennä. Olin ollut koko ajan menossa Pajulahteen, mutta pitikin mennä Kisakallioon. Onneksi huomasin ajoissa, enkä mennyt väärään paikkaan. Niin ja se paperikin löytyi, tai oli ollut tallessa koko ajan. En vain ollut huomannut, ettei se ollutkaan kisakallion, vaan pajulahden paperi. Hyvä minä!

Valmistauduin pääsykokeisiin syömällä hyvin ja lepäämällä edellispäivänä. Pakkailin kaikki valmiiksi, ettei tarvinnut herätä aivan niin aikasin.

Ensimmäisenä meillä oli psykologiset testit. Varmaan 3 tuntia täyteltiin papereita sarjakuvalaatikoiden järjestelystä laskutehtäviin ja myös kirjoittelimme itsestämme. Sen jälkeen mentiin syömään, oli muuten hyvät safkat! Montaa eri lajia kasviksia, pääruokia ja jälkkäreitä. Kyllä kuulkaa kelpas 😉

20150505_182949
Ihania lenkkimaisemia 🙂

Ruuan jälkeen alkoi liikuntajutut. Ensin oli leikin ohjaus muulle ryhmälle, joka meni pientä säätöä lukuunottamatta kivasti. Leikin jälkeen mentiin uimaan. Uinti suoraan sanottuna kusi ja pahasti 😀 Onneksi ihan kaikki eivät olleet näkemässä. Muuten meni ihan jees, mutta sukeltaminen hengästyneenä ei sujunut ei sitten yhtään ja rengas jäi altaan pohjaan.
Uimasta mentiin kehonhallinta-, voima- ja rytmiikkatestiin. Vihdoin sain edes vähän loistaa, salilla rehkityistä tunneista oli kyllä todellakin hyötyä 😉
Vikoina oli palloilu, joka meni mun tasoon nähden ihan ok. Sen jälkeen juoksu maastossa, jonka tosiaan jouduin jalkojen takia kävelemään. Sain pidettyä tahdin kuitenkin reippaana, niin että syke kohosi (siihen ei kyllä paljoa vaadita) ja tuli myös vähän hiki pintaan.

20150505_185329
Söin pieniä eväitä pitkin päivää, jotta energiatasot pysyivät yhäällä, mutten joutunut urheilemaan vatsa täynnä. Mulla oli ainakin BareBar -patukkaa, prodejuomaa, täytettyjä kauraleipiä, banskua ja salaattia 🙂 Ja lounas saatiin tosiaan paikan päällä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli ihan kiva, jalkakin oli yllättävän hyvänä. Huomenna tilanne voi tosin olla jo toinen… Onneksi mulla on torstaina osteopaatti! Maha tais vähän ressailla, koska se oli vähän kipeä jo aamulla. Toivottavasti maanantaina maha ei enää reagoi, kivempaa mennä jos on maha normaalina (ja vähän litteämpi, hahhah :D)!
Ihmisetkin olivat oikeen rentoja ja kivoja, kaikki tsemppasivat toisiaan ja fiilis oli hyvä. Osan näen vielä seuraavissakin pääsykokeissa 🙂
Harmittaa muuten, kun joudun ton Pajulahden pääsykokeen takia varmaan perumaan EKAT crossfittreenit! Mulla meni tuollakin koko päivä, lähdin kotoa 6.30 ja olin takaisin kotona klo 20. Ja cftreenit alkais 20:15…

Sellanen päivä 🙂 Sain muuten samalla vähän vahvistettua fiiliksiä tosta ammatista/opiskelusta; kyllä mä voisin ehkä jopa haluta tuonne. Tai siis paremmat mahkut mulla taitaa olla pajulahden suhteen, koska ymmärtääkseni sinne ei ole hakijoita yhtä paljon. Katsellaan miten käy!

~ Amanda

amandasilver

12 vastausta artikkeliin “Pääsykoe: liikunnan ohjauksen perustutkinto”

  1. Moikka!
    Oon tänä vuonna menossa kisakallioon noihin testeihin kanssa. Pelottaa ihan hirveesti!
    Mul on niinku sullaki ilmeisesti ni ihan hyvä voimataso, mutta mulla on hirmu huono kestävyyskunto!
    Pitäiskö mun äkkii vaa alkaa treenaamaan sitä?
    Kiitos jos jotain vinkkejä pystyisit antamaan!

    • Moikka!
      Ei sitä kannata jännittää liikaa 🙂 Eniten ne siellä kattoo millanen tyyppi sä oot, mutta toki myös liikuntatestit vaikuttaa. Kestävyys on kyllä sellanen, jota saisit varmasti parissa kuukaudessa paremmaksi ja hilattua pisteitä vähän ylemmäs saamalla kestävyysosiosta paremmat pisteet. Voit siis ihan hyvin treenata, ei se ainakaan huonoa tee.

  2. Moi,
    Mäkin oon menossa tonne pääsykokeisiin ihan kohta. Jännittää ihan sika paljon. Uinnissa oon ihan hyvä, mutta en osaa hyppää pää edellä altaaseen. Vaikuttaakohan se paljon ?😂

    • Moikka! Pääsykokeissa kokonaisuus on se tärkein, ja tuskin koko homma kaatuu yhteen pikkujuttuun jos hommat sujuu muuten hyvin. Eniten pisteitä saa muistaakseni siitä millanen tyyppi oot eli psykologisista testeistä jne. Mä taisin mennä tonne altaaseen jollain ihan muulla tavalla kuin hypäten, ja sainkin uinnista aivan surkeet pisteet 😀 Mutta sisällä ollaan! Superisti tsemppiä sulle!!! =)

  3. Heippa! Myöskin minä olen kyseisiin pääsykokeisiin menossa ja kiinnostaisi ihan hirvittävästi kuulla etenkin voima – ja uintiosiosta, koska en osaa mitään kärrynpyöriä yms. josta tulen saamaan sitten nollapisteet aivan varmasti. 😀 Mutta siitä uinnistä, hypätäänkö altaaseen? Entä kuinka pitkä matka pitää uida ja sukeltaa ja saako olla uimalasit matkassa? Olen itse ihan hyvä uimaan, mutta jouduin leikkaukseen ja toipuminen on pääsykokeiden aikaan vielä kesken, joten vähän pelottaa. 🙁 Ja siitä voimaosuudesta tosiaan, mitä se piti teillä sisällään? Pääsitkö muuten lopulta kouluun? 🙂

    Olisin todella kiitollinen, jos vastaisit näihin kysymyksiin. Olen nimittäin totaalipaniikissa ja usko itseen on koetuksella juurikin tuon leikkauksen takia, kun en voi ihan täysillä vetää.. 😀

    • Moi! Joo altaaseen kuuluis hypätä, mutta tietenkään ketään ei voi pakottaa 🙂 Yhteensä uintia on muistaakseni 50m + lopuksi sukelletaan vielä renkaat altaan pohjasta. Sukellusmatkasta en oo ihan varma, olisko ollut 10m? Voin olla kyllä väärässä! Mulla itsellä meni uinti ihan penkin alle, mutta pääsin siitä huolimatta sisään 🙂 Mullakin oli itseasiassa vielä jalan kanssa ongelmia kun se oli murtunut todella pahasti ja leikattu edellisenä kesänä, enkä voinut edes juosta piiptestiä.
      Voima-/taito-osuudessa oli muistaakseni ainakin kuperkeikkaa, liikkuvuusjuttuja, leuanveto, nojapuilla eteneminen käsien varassa. Sit oli jotain hyppysarjaa, kärrynpyörää ja puolivolttiakin sai yrittää jos halusi.
      Tsemppiä sulle, hyvin se menee! 🙂

    • Kiitos, kun vastasit! 🙂 Hyvä, ettei sulla toi jalan ongelma estänyt kouluun pääsyä, toivottavasti toipuisin leikkauksesta äkkiä, niin pystyisi sitten pääsykokeissa tekemään parhaansa. 🙂 Aikamoisia temppuja siellä kyllä pitää osata, täytyykin harjoitella! 🙂

    • Joo ei estänyt, sit pitää vaan panostaa niihin enemmän mitä pystyy tekemään 🙂

  4. Hei!

    Haaveilen liikunnanohjaajan ammatista, mutta alan koulujen pääsykokeet kauhistuttavat. Uimatekniikkani on heikossa hapessa jaksan kyllä sinnitellä sen 200m koiraa ja selkää uiden, mutta rintauinti ja kroolaus ei luonnistu. Uimahyppy on tyylikäs tikkuhyppy pohjalle. Voimistelussa olen onneton. Minulla ei ole voimaa kärrynpyörään/käsillä/päällä seisomiseen osittain vanhan olkalihaksenrepeämän että treenin puutteen takia. Kuperkeikka pelottaa, tulen aina alas niskalleni ellei joku avusta. Puolivoltti ei tule kuuloonkaan. Vatsalihastesti ei ole myöskään heiniäni. Yläasteella oli piip testi enkä saanut kuin 40 istumaannousua (lankutan kyllä pari minuuttia helposti).

    Harrastan kuitenkin yleisurheilua ja olen parempi pikamatkoissa. Palaudun nopeasti, joten kunto sinällään hyvä. Kestävyyttä en treenaa, mutta cooper-testissä juoksin viime keväänä 2500m, mikä on pysynyt samana seitsämän vuotta. Piip juoksutestissä olisin luultavasti keskitasoa. Olen hyvä pallolajeissa, kohtuullinen tanssija, luonteva ohjaaja, sosiaalinen ja kekseliäs. Leukoja saan yleensä neljä (tosin ne on aikalailla hauisvetoja, selkälihasten käyttö hakusessa) ja punnerruksetkin sujuu.

    Siispä mietin tänäkin vuonna kannattaako minun ottaa riski ja hakea liikunnanohjaajaksi kun mahdollisuudet onnistua kokeissa on aika pienet. Sinne hakee kuitenkin niin moni vetreämpi huippuosaaja. Kävin vuosi sitten Vierunmäellä kokeissa, mutta niissä oli niin paljon kirjallista osiota, että lukihäiriöisenä minun olisi pitänyt hakea jonkin näköstä koeajan pidennystä ehtiäkseni lukemaan aineistot annetussa ajassa.

    Voit antaa mulle mielipiteesi tarvitsenko treeniä yhden vuoden ennen Pajulahteen (tai muuallekkaan) hakua, jokin opiskelupaikka olisi hyvä kuitenkin täksi vuodeksi saada kun on tullut vietettyä kaksi välivuotta toimistotyön parissa. Tämmöiset liikunnanohjaajan pääsykokeisiin päässeiden tekstit saavat aina haaveilemaan alasta & kouluun pääsystä entistä enemmän!

    ps. Kiinnostaisi tietää, millaisessa kunnossa olit (lukuun ottamatta jalkoja) pääsykokeissa? Mitä harrastit tuolloin ja millaiseksi koit kuntosi?

    • Moi! Liikunnanohjaajaksihan on ymmärtääkseni vaikeampi päästä kuin liikuntaneuvojaksi miksi itse opiskelen, joten vastaan liikunnanohjauksen perustutkinnon pääsykokeiden näkökulmasta.
      Ton perusteella mitä kerroit, voisit hyvinkin päästä sisään, ainakin Pajulahteen. Ja vaikket pääsisikään, niin et sä mitään menetä vaikka hakisitkin? Ainakin olisit yrittänyt 🙂 Harva noihin muutenkaan treenaa, joten ei ehkä kannata ”tuhlata” vuotta siihen. Treenaat nyt tämän kevään pääsykokeisiin jos haluat, eiköhän muutamassa kuukaudessa saa jo paljon aikaan.
      Mulla itsellähän uinti meni ihan superhuonosti, eikä palloilukaan ollut mikään vahvuus. Rytmiikasta tais tulla liikuntaosuudenparhaan pisteet, samoin kehonhallinta ja voimistelujutut oli mulla niitä vahvuuksia. Juoksua en edes tehnyt rasitusvamman takia (joka on mulla muuten vieläkin). Eniten pisteitä ropis kuitenkin psykologin haastattelusta, kirjallisesta osuudesta ja muista ei niin liikunnallisista jutuista 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta