Kiinteytysprojekti ja herkuttelu

Mun kiinteytysprojekti on hyvässä vauhdissa, tuloksia on tullut jo jonkin verran. Pari kiloa on poissa, salikehitystä tapahtuu ja myös peilikuva on vähän kivempi, ainakin mahan kohdalta. Mulla rasva meinaa kertyä aika halukkaasti takalistoon, joten sieltä se myös viimisenä lähtee. Ja peppuhan nimenomaan oli se syy miksi tähän ryhdyin, usch. En vaan koskaan oo oppinut hyväksymään päärynämäistä istuinpehmustustani.
Tahdinhan yritän pitää aika hitaana, sillä uskon muutosten olevan niin pysyvempiä ja siinä oonkin onnistunut todella hyvin!

Liikunnan suhteen mulla menee ihan kivasti, tosin kestävyysharjoittelu on ikuinen tsemppaamisen aihe varsinkin, kun kroppa ei meinaa kunnolla kestää. Kantapää reistailee edelleen, oon käynyt nyt kerran osteopaatilla ja ensi viikolla menen toisen kerran. Juoksu on pannassa enkä kävelylenkillekkään ole pahemmin uskaltautunut. Osteopaatti ehdotti mulle pyöräilyä ja nyt oonkin toteuttanut Sport -lehden pyöräilyohjelmaa. Toivottavasti jaksaisin jatkaa sitä vaikka syksyyn asti, ainakin jos jalka ei tästä parane, sillä varsinkin kivalla säällä (kuten tänään!!!) se on oikeesti aika hauskaa 🙂

Jos nyt vähän vielä lisää palaillaan uuteen vuoteen ja sen lupauksiin, niin lupasin opetella herkuttelemaan paremmin, kohtuudella. Siinä mä en toistaiseksi oo kovin hyvin onnistunut… Oon herkutellut kerran viikossa, ja mitään kohtuuspisteitä en oo kovin montaa kertaa kyllä saanut. Kiinteytyä voi, vaikka vetäisikin kerran viikossa överit, tosin edistyminen on silloin vähän hitaampaa. Mutta nyt tässä ei ehkä ole niinkään kyse siitä, haluaisin vaan ihan oman hyvän fiiliksen ja olon vuoksi oppia.

Eilen taas yhtien övereiden jälkeen pohdin sitä, miten voisin päästä tosta tavasta eroon. Hoksasin, että jos söisin herkkuja vähän useemmin, mun ei tarvis syödä herkkuja siksi, että seuraavaan kertaan on niin pitkä aika (hahaha tää kuulostaa niin tyhmältä, tiedän :D). Mähän oon siis jäätävä herkkupeppu, mutta oikeestaan mun itsekuri on aika kova jos kieltäydyn kokonaan, kuten kuutena päivänä seitsemästä teenkin. Mutta jos kerran maistan vaikkapa palan suklaata, unohdan ton itsekurilihaksen kokonaan. Kaikki tai ei mitään siis…

Pienen pohdinnan jälkeen päädyin pitämään herkkupäivän kahdesti viikossa. Kokeilen tätä nyt ainakin parin viikon ajan ensi viikosta lähtien, katsotaan miten toimii. Jos toi toimii, jatkan niin ja jossain vaiheessa ehkä vähennän taas yhteen herkkupäivään per viikko. Nyt mulla ainakin on vahvasti sellanen fiilis, että toi vois jopa toimia! Kirjottelen siitä lisää sitten, kun tiedän totuuden 😀

Ihanaa lauantai-iltaa 🙂

~ Amanda

amandasilver

8 vastausta artikkeliin “Kiinteytysprojekti ja herkuttelu”

  1. Mulla toimii tuo 2 krt/viikossa!! Se on tavoite. Joskus useemmin (loma-aikoina) ja silloin kokonaismääräkin saattaa jäädä paljo vähemmäksi, jos syön pari karkkia/suklaanpalaa päivässä.. 😀 Ennen kans aattelin, et jos ostin karkkipussin on pakko syödä sen yhen päivän aikana se kun seuraavan kerran saan syödä tyyliin viikon/kahden päästä. 😀 Nykyään tajuan ettei siinä oo järkee! 😉

    • Kiva kuulla että sulla toimii toi! Niimpä, ei ne herkut ihan heti kaupoista lopu ja oikeesti paljon kivempaa syödä hyvän olon rajoissa… 😀

  2. Moikka! Mulla on vähän samanlainen ongelma kuin sulla, eli kaikki tai ei mitään, ja yleensä tulee just vedettyä överit :D. Mua kiinnostaiskin tietää et kuinka paljon sulla tulee syötyä noina ”överipäivinä”? Syötkö koko päivän herkutellen vai vaan kerralla ja paljon? Lohduttaa kuulla etten ole ainoa jolle käy niin!

    • Muakin kyllä lohduttaa! Vertaistuki paras tuki vai miten se meni 😀
      No se ehkä vähän riippuu. Joskus saatan ottaa jotain pientä jo päivällä, mutta kyllä se herkuttelu silti iltaan painottuu. Eli ne varsinaiset överit vedetään illalla ja joskus herkuttelen jo päivällä, mutta vähemmän. Viime herkkupäivänä en tainnut päivällä syödä mitään herkkua, mutta söin silti paljon normiruokaa, joten nälkäkään ei ole syy övereille.
      Myös toi syöty määrä vaihtelee (enkä toisaalta pysy laskuissakaan siinä, kuinka paljon vetelen), mutta syön vähintään sen verran, että tulee edes vähän huono olo. Toisia juttuja pystyy syödä enemmän ilman huonoa oloa ja toisia vähemmän.
      Oon nyt miettinyt ton yhden lisäherkkupäivän tueksi vielä muita juttuja, jotka auttais pysymään kohtuudessa. Toivottavasti tää tästä, myös sulla! 🙂

  3. Mulla taas saattaa mennä joka päivä jotain pientä hyvää suusta alas. Sen ei tarvitse olla edes kokonainen pulla, mutta mullahan ei yksinkertaisesti onnistu mikään jos itseltäni kiellän. Jos tekee jotain hyvää mieli niin mieluummin syön vähän jätskiä kuin lähden huijaamaan itseäni jollain sokerittomilla banaaniletuilla arkena(kin). Loppujen lopuksi sitä herkkua tulee syötyä tällä tapaa vähemmän kuin mitä ”feikkejä” vetelisi hädässä naamaan.

    Tähän asti ainoa toimiva tapa, ei ole ollut övereitä ja painoa lähtee.

    • Hyvä, että oot löytänyt itsellesi hyvän tavan herkutella! 🙂 Onhan niissä terveellisissäkin herkuissa aika kivasti energiaa, joten varmasti fiksumpaa ottaa vähän jädeä kun vetästä kilo banaanilettuja. 😀 Ainakin siis painon pudotuksen kannalta.
      Mä en itse uskaltais ottaa tavaksi jokapäiväistä herkuttelua, kun niitä herkkuja ei edes tee mieli jos ”ei saa” syödä. Vasta viikonloppuna kun tietää, että kohta on herkkupäivä, niin alkaa tehdä mieli. Oon vissiin vähän tapasyöjä… Jos mua sattuu joskus muulloinkin tekeen mieli, niin annan vaan olla enkä syö mitään turhaa. On se kumma, kun itsekuri toimii vaan silloin kun herkkuja ei tule otettua yhtään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta