Haastattelussa Jasmine Saloranta

Laitetaan välillä haastattelua kehiin, tällä kertaa halusin haastatella ihanan positiivista Jasminea Rakkaudella Jassu -blogin takaa. Aloin jokin aika sitten lukea Jassun blogia ja ihastuin ensi lukemalla. <3
Ettette alkais pitämään mun kysymyksiä hassuina, niin selvennän ihan vähän ennen kuin päästään itse haastetteluun. Jassu siis halvaantui liikenneonnettomuudessa vuonna 2010, ja istuu siksi pyörätuolissa. Mutta nyt annetaan Jassun kertoa hänen elämästään lisää! 🙂


Moikka Jassu! 🙂 Kerro vähän itsestäsi. Kuka olet ja mitä teet?
Mä olen Jasmine ”Jassu” Jyväskylästä ja olen 22-vuotias. Pääsin ylioppilaaksi 2012 ja tämän jälkeen olen miettinyt mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Muutamaan korkeakouluunkin olen tässä välillä hakenut, kerran ihan tosissaankin, mutta vielä tuloksetta. Välissä kävin sanomalehdessa testailemassa toimittajan töitä, mutta ne haaveet hautasin, ainakin vielä toistaiseksi. Tällä hetkellä olen töissä Personal Training -salilla. Vuosi tässä työssä on hurahtanut nopeaa vauhtia asiakkaita laskutellen, somekanavistamme huolehtien ja nettisivuille valokuvia kuvaten. En ole vielä unelmatyössäni, mutta työympäristö ja työkaverit ovat niin huippuja, että viihdyn näissä hommissa aivan älyttömän hyvin! 





Asutko vanhempiesi luona vai yksin? Missä arkisissa asioissa tarvitset erityisjärjestelyjä?
Mä asun yksin Jyväskylässä aivan tavallisessa kerrostaloasunnossa. Erityisjärjestelyjä tarvitsen joissakin aivan arkisissa asioissa. Nykyään ei kyllä itse tule edes kummemmin ajateltua näitä ”erityisjärjestelyjä”, niihin kun on jo niin tottunut. Mutta siis kotona mulla ei ole muita kodin muutoksia kuin vessassa muutamat kahvat, ja parvekkeelle pieni ramppi. Vielä vuosi sitten mulla oli ovissa (ulko-ovi, parvekkeen ovi ja wc:n ovi) kahvat, jotta saan ovet sisältä päin vedettyä kiinni, mutta ne hajosivat enkä ole saanu uusittua näitä 😀 Eli nyt vedän esimerkiksi ulko-oven kiinni niin, että sujahdan nopeasti sisälle ja ”vetäsen” ovelle vauhtia ja kun olen itse sisällä nappaan postiluukusta kiinni ja näin saan oven vedettyä loppuun asti. Haha, olipa sekava, mutta tällä halusin antaa esimerkin, että pieniin asioihin saa helpotusta omalla mielikuvituksellakin! 
Ja siivoukseen olen saanut (ihanaa) palkata avustajan. Toki siis itse pyrin pitämään asuntoni siistinä ja pesen pyykkiä yms. mutta roskien vientiin, imurointiin ja vaikkapa verhojen tai petivaatteiden vaihtoon käytän avustajaa. Myös viikottaiset isot ruokaostokset teen yleensä kaverin kanssa. 
Autoilu on mulle arkipäivää, ja tähän olen kanssa saanut avustusta. Käsihallintalaitteen, joka sijaitsee ratin ja vaihekepin välissä. Eli autoni on automaattivaihteinen ja kaasua/jarrua käytän oikealla kädellani. Vasemmalla kädellä hoidan sitten ohjauksen ja vilkun. Muuta apuvälinettä autossani ei ole, ellei sähkösäätöistä penkkiä lasketa. Mutta niinkin pienellä sain ihan järisyttävän helpotuksen. Nyt mun ei tarvitse laskea kuinka monta taksimatkaa mulla on kuukaudessa jäljellä tai odottaa puolta tuntia taksia, että pääsisin jonnekin. Pääsen likkumaan helposti ja vapaasti minne itse tahdon ja milloin tahdon! Ainiin, ja mun pyöris on todella kevyt, joten hypättyäni autoon mä puran tuolin osiin ja heitän osan siitä takapenkeille ja osan apukuskin paikalle. Eli tuolin autoonlaittamisessa mulla ei ole mitään apuvälineitä 🙂 




Et anna pyöriksen olla este myöskään liikunnalle. Mitä liikuntaa harrastat ja kuinka usein?
Kun kuulin, että olen pyöräutolissa, ajattelin etten voi enää harrastaa liikuntaa. No, pian jo sairaalassa ollessani aloin tutkimaan netistä paraolympialajeja ja tajusin, että kaikki on mahdollista. Myös liikunta. Ja todellakin halusin näyttää, ettei pyörätuoli ole este elämälle. 
Sairaalassa mulla alkoi fysioterapia, johon kuului aluksi siirtymisharjotteita ja käsilihasten kasvattamista sekä joitain tasapainoharjoituksia. Ensimmäisenä pyörätuolikesänäni olin kuntoutuksessa Helsingissä ja siellä pääsin ensimmäistä kertaa kuntosalille kasvattamaan voimia. Tästä intoutuneena reilu vuosi onnettomuuden jälkeen liityin Jyväskylässä kaverin mukana ihan perus kuntosalille. Pakettiin kuului kaksi tapaamista Personal Trainerin kanssa. Nämä kerrat käytettyäni tajusin, että trainerin avulla saan kuntosaleilusta paljon enemmän irti, ja pystyn käyttämään avustettuna myös kaikkia yläkropan treeniin tarkoitettuja salilaitteita. Jatkankin tästä PT:n kanssa treenaamisesta seuraavassa kysymyksessä. Mutta muuta liikuntaa, jota harrastan, on uinti fysioterapeutin kanssa pari kertaa kuukaudessa, lenkkeily 2-5 kertaa viikossa, riippuu paljon kelistä, lähdenkö lenkille 😀 Ja yleensä lenkkeilen reippaasti pari kolme kilometriä, mutta viikkonloppuisin tulee helposti tehtyä 6-12 km lenkki. Näiden lisäksi viime talvena lähdin opettelemaan lapsuuden harrastustani laskettelua uudella tavalla – kelkkaillen. Ja tarkoituksena olisi opetella itsenäiseksi kelkkailijaksi tänä talvena. 



idjassu

Sinulla on oma PT. Treenaatko aina hänen kanssaan vai pystytkö käymään salilla itsenäisesti?
Mulla on oma PT.  Tai tällä hetkellä kaksikin. Treenaan salilla lähes aina vain heidän kanssaan. Harvemmin tulee itse treenattua, tai jos teen itsenäisen salitreenin, treenaavat trainerinikin samalla omia treenejään, joten saan heiltä myös silloin apua 🙂 Mutta toisen trainerin kanssa treenaan kahdesti viikossa, ja toisen kanssa kerran. 
Eli tämän toisen kanssa, jonka kanssa treenaan kahdesti viikossa, olen treenannut jotain kaksi ja puoli vuotta. Toisen trainerin kanssa olemme treenanneet yhdessä pian vuoden verran. 






Miten syöt pitääksesi kropan noin hyvässä kunnossa?
Mä olen syönyt muutaman kerran parin viime vuoden aikana mulle tehtyjen ruokavalioiden mukaan. Ja näistä ruokavalioista on jäänyt mun tavalliseen ruokailuun aika paljonkin. 
Pari tärkeintä juttua mun ”ruokavaliossani” on säännöllisyys, aamupala (!!) ja melko vähäinen hiilihydraattien määrä. 
Eli päiväni alkaa aina hyvällä aamupalalla (yleensä kalkkunaa ja kananmunia). Päivän aikana syön yhteensä viisi kertaa ja kaikki ruoat ovat tavallisen terveellisiä. Syön mitä töissä lounaalla on, mutta välttelen perunaa, makaronia ja riisiä. Otan paljon salaattia ja kasviksia ja nautin kastikkeista tai lihasta tai kalasta.. En omasta mielestä syö enää mitenkään tiukasti tai laske kaloreita, vaan syön kuten olen oppinut syömään ja se tuntuu hyvältä. 
Mä rakastan ruokaa ja ruokahetkiä, joten en suostuisi edes laskemaan jokaista suupalaa, jonka suuhuni laitan. Toki ne tiukat ruokavaliot olivat ihan loistavia, sillä niistä oli helppo oppia itselle sopiva tasapainoinen ruokailu. 
Herkuttelen myös tietenkin joskus. Mutta kohtuudella ja aika harvoin. En edes pidä kovinkaan paljon leivonnaisista, vaan joskus saatan viikonloppuna ostaa muutaman irtokarkin ja se riittää. Tai popcorneja tai pitsaa leffaherkuksi, mutta niitäkin mulle riitää aika vähäinen määrä 🙂 
Eli näillä mun mielestä pienillä tavoilla pidän itseni ”kunnossa”. 




Ihailen positiivista asennettasi! Miten pidät hyvää fiilistä yllä?
Miten mä pidän positiivista fiilistä yllä.. Hmm. En tiedä. Se on mun selkäytimessä. Mut on kasvatettu tällaiseksi. Mun vanhemmat ovat aika samanlaisia kuin mäkin. Ja niin myös siskot ja kaverit. Mun elämässä on paljon positiivisia ihmisiä ja heidän ympäröimänä ei voi kuin olla iloinen! Toki mun oma asennekin varmaan auttaa paljon. Haluan etsiä asioista positiivisia puolia, enkä stressaa turhasta. Rakastan elämää ja haluan nauttia jokaisesta päivästä. Etsin iloa pienistäkin asioista; esimerkiksi jos liikennevaloissa viereisessä autossa näen jonkun laulavan, saattaa se näky piristää mua monta kuukautta! Näin kävi viime kesänä ja vieläkin tulen iloiseksi muistellessani tätä miestä, joka rummutteli rattia ja lauloi tunteella! 
Toki joskus tulee elämässä vastoinkäymisiä ja ne saa harmittaa, mutta juuri niiden avulla osaa arvostaa kaikkea ihanaa ja kivaa 🙂 

Paljon kiitoksia haastiksesta Jassu! 🙂 


Kuvat Jassun blogista.

~ Amanda

FitFashion

2 vastausta artikkeliin “Haastattelussa Jasmine Saloranta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta