Erilaisia väli-/iltapalavaihtoehtoja osa 1

Välipalat tuottavat välillä ongelmia. Kun tulee nälkäisenä kotiin, ei jaksaisi yhtään miettiä mitä syö. Muutenkin välipalalla tulee helposti napattua jotain hyvää. Tässäpä siis erilaisia välipalavaihtoehtoja jotka pitävät nälän hyvin poissa ja ovat terveellisiä! Yritän välillä postailla näitä lisää.

Maitorahka, steviaa, mustikoita ja cashewpähkinöitä. Täällä lisää hyviä, välipalaksi sopivia rahkavälipaloja.

Rahkapohjainen iso smoothie tai smoothie jossa on heraproteiinia.

Kaksi ruisleipää joissa margariinia, juustoa, tomaattia, kurkkua, paprikaa, avokadoa ja salaattia.

Terveyshamppari.

Proteiiniletut. Vatkaa kahden kananmunan rakenne rikki ja lisää joukkoon 1-2 ruokalusikallista minttusuklaaheraproteiinijauhetta ja paista kookosöljyssä. Syö mansikkasurvoksen ja stevian kanssa.

~ Amanda

Ulkonäköpaineet

Mulla on tosi sekavat fiilikset kaikesta fitness-/terveyshömpästä. Mun mielestä on hienoa, että ihmiset pitävät huolta terveydestään, eikä tän päivän ihanne ole langanlaiha vartalo. Mutta. Tää intoilu menee monella jo niin yli. Elämän ainut sisältö on proteiini, salaatti, rauta ja rasvanpolttolenkit. Fyysisesti voidaan ehkä hyvin, mutta mikä on henkisen puolen laita?

Myös mulla on ulkonäköpaineita. Haluaisin olla lihaksikkaampi ja tiristää pepusta ja jaloista rasvan pois. Ja oonkin onnistunut pudottamaan n. 4kg. Nyt viimeaikoina oon kumminkin miettinyt näitä asioita tosi paljon. Missään vaiheessa en ole (ainakaan tietoisesti) stressannut, mutta viikonloppuna mökillä tajusin että mitä ihmettä mä touhuan? Miksi mä en vois syödä herkkuja rennosti, ilman morkkista? Kyllä, mun herkkulakko petti ennen kun edes päästiin mökille. Sunnuntaiaamuna näin jotain karkkiunta ja heräsin ja mua ärsytti. Jäätävä morkkis. Maanantaina puntari näytti vähän plussaa. Ärsytti. Lohduttauduin sillä, että hiilaritankkauksen jälkeen kehossa on tosi paljon nestettä. Tiistaina puntari näytti jo vähemmän, mutta vähän enemmän kuin viikko sitten maanantaina. Okei okei, tein edellisenä päivänä lihaskuntotreenin, lihaksissa oli nestettä. Tänään aamulla oli vielä pakko käydä tarkistamassa tilanne, ja paino oli jo sama kun reilu viikko sitten. Oon oikeesti vähän kateellinen mun kavereille (moi teille hehe), koska musta ainakin tuntuu että ne osaa olla niin rentoja.

Myöhemmin tiistaina katsoin peiliin ja totesin, että mulla on hyvä kroppa. Joka paikassa on vähän rasvaa, mutta mitä siitä? Kuka mun takapuolen kuoppien lukumäärää laskee? Tätä postausta kirjoittaessani mietin, että olis kiva näyttää ihmisille, että rakastan mun pyöreän pehmeää pyllyä, olemattomia tissejä ja kulahtaneita takareisiä. Ja myös niitä hyviä puolia. Mun mielestä on pääasia, että kroppa toimii ja ollaan normaalipainossa. En mä aina mun kropasta noin hyvää ajattele, en todellakaan. Mun pitää opetella siihen. Kahta häämöttävää vatsapalaa ihastellessanikin tajusin, että saavuttaessani lisää juttuja haluaisin niitä koko ajan vaan lisää. Totta kai olis cool vedellä biitsillä sikspäkki loistaen ja pakarat piukeina, mutta eipä sekään onnea tuo. Yritän siis nyt vaan tyytyä tähän mitä on. Yritän, mutta helppoa se ei ole.

Mä tykkään liikunnasta ja terveellisestä ruuasta. Mä haluan elää terveellisesti, koska sillon mä voin hyvin. Haluisin kuitenkin elää ilman paineita ja stressiä. En tahdo lihoa noita menetettyjä kiloja takaisin, mutta haluaisin löytää stressittömän balanssin painonhallintaan. Sellasen rennon suhtautumisen ruokaan, mutta kuitenkin niin, etten päästä itseäni lihomaan.
Mun mielestä silti pitää ajatella mitä syö, eikä laittaa ihan ranttaliksi. Perusterveellistä ruokaa ja välillä herkkuja niinkuin joskus oon jo sanonut.
Haluan ihan oikeesti myös oppia pois morkkistelusta. Siihen auttais myös se, että söis kohtuudella eikä huonoon oloon asti. Liian usein vedän överit, kyllä se vähempikin riittäis 🙂

Liikunnasta mä en ota stressiä enkä ole ottanutkaan. Rakastan liikuntaa, mutta herkkuja rakastan vielä enemmän. Ruoka on siis se asia, millä lihon jos lihon. Haluan käydä salilla tekemässä kovia treenejä ja voin vetää proteiinia sen jälkeen. Tärkeintä on silti hyvä olo. Haluaisin liikkua vain sen takia. Tietenkään en haluis tahalleen estää kropan muovautumista, mutta pyrin sysäämään sen taka-alalle. Mieluummin keskityn lisäämään painoa tankoon, pitämään treenit urheilullisesti kehittävinä. Parempi kroppa tulee siinä sivussa, eikä se haittaa. Kunhan se ei ole tärkein asia liikunnassa. Ja oikeesti, paljon motivoivampaa ja kannustavampaa on huomata urheilullinen kehitys, kun etsiä vartalostaan koko ajan uusia vikoja. Kukaan ei ole täydellinen. Miksi siis kuluttaa energiaa johonkin, jota ei voi saavuttaa. Juuri ne ”viat” ja ”puutteet” eli epätäydellisyys tekevät ihmisestä kauniin.

Treenibloggaajana musta tuntuu, että on tosi vaikeaa antaa ihmisille sellanen kuva, ettei ulkonäkö ole tärkeää. Postaillessani peppuvatsatreenejä monella tuskin tulee mieleen, etteikö rasvan palamisella ja lihaksilla olisi väliä. Totta kai vähän pinnallinen saa ja pitääkin olla. En mä sitä tarkoita, etteikö liikuntaa sais harrastaa tai etteikö ylipainoinen saisi laihduttaa. Kunhan se touhu pysyy kohtuudessa. Herkutellaan välillä ilman morkkista ja liikutaan fiiliksen mukaan, sellaista liikuntaa mistä tykätään.

Terveys ei ole vain kehon hyvinvointia, vaan se tärkeintä on se, mitä sieltä sisältä löytyy. Ja miten oma mieli voi.

~ Amanda