MILTÄ NÄYTTÄÄ TREENIPÄIVÄKIRJA, KUN MOTIVAATIO LOPAHTAA?

Kirjottelin tänne blogiin viime viikolla kuulumisia mun treenirintamalta, ja päätin näyttää konkreettisesti, miten päätös liikkua fiiliksen mukaan muutti mun treenipäiväkirjan sisältöä. Tässäpä siis vertailuun treenipäiväkirja niiltä ajoilta, kun motivaatio oli vielä huipussaan, toinen päivis niiltä ajoilta kun motivaatio oli nollassa ja yritin liikkua väkisin ja sitten viime viikolta, kun päätin liikkua pelkän fiiliksen mukaan.

1. TREENIPÄIVÄKIRJA 3/2017, ajoilta kun motivaatio vielä oli entisellään (viimeisin treenipäivis jonka oon julkaissut blogiini)

Maanantai:
– CrossFit 1h: Kippi muscle up -tekniikkatreeniä ja muscle up -voimaa: leukoja, dippejä, avustettuja läpimenoja, dream ringseillä tiukkoja muscle upeja

Tiistai:
– CrossFit 1h: Tempaustekniikkaa, Open 12.2 (tempausta 10 minuutin ajan)

Keskiviikko:
– Kävelylenkki 1h + Fascia Method 20min

Torstai:
– CrossFit 1h 45min: Takakyykyn ykkösmaksimi (uusi ennätys 90kg!), etukyykky, muscle up -voimaa (erilaisia pitoja, pari sarjaa dream ringseillä) ja WOD (soutu, boksihyppy, PEP)

Perjantai:
– Fascia Method -liikkuvuusharjoitteita 20min

Lauantai:
– CrossFit 1h 10min: Valakyykky ja muscle up -voimaa (erilaisia pitoja)
– Fascia Method -liikkuvuusharjoitteita 40min

Sunnuntai:
– Jalkatreeni kuntosalilla 2h: takakyykky, suorin jaloin maastaveto + glute ham raise punnerruksella supersarjana, reiden loitonnus laitteessa, reiden ojennus laitteessa, lantionnosto, jalkaprässi pudotussarjana
– Kävelylenkki 1h 15min

Yhteensä: 10h 10min

Huh mikä määrä raskasta treeniä. Viikosta löytyy kuitenkin lepopäivä ja kevyen treenin päivä. Tuolloin tein todella ahkerasti myös kehonhuoltoa, mikä oli tosi hyvä. Mun liikkuvuus meni todella paljon eteenpäin, ja myös treenituloksissa näkyi parannusta. Tuolla viikolla tein näköjään takakyykkyennätykseni.
Treenaaminen oli hauskaa ja mulla oli siisti fiilis myös siitä, että olin niin aikaansaava! Treenasin tavoitteellisesti ja tietynlainen kurinalaisuus treenissä kiehtoi ja se näkyy myös tässä treenipäiväkirjassa.

2. TREENIPÄIVÄKIRJA 11/2017, kun motivaatio oli jo lopahtanut ja liikuin väkisin

Maanantai:
– Fascia Method 35min

Tiistai:
– CrossFit 1h: lisäpainoleukaa, voimistelutaitoja

Keskiviikko:
– CrossFit 1h 30min: tempaus

Torstai:
– Lepo

Perjantai:
– CrossFit 50min: peruskestävyystreeni

Lauantai:
– Lepo

Sunnuntai:
– Lepo

Yhteensä: 3h 55min

Aikamoinen romahdus treenimäärässä edelliseen päiväkirjaan nähden. Raahasin itseni keskimäärin kolme kertaa viikossa salille, tosin treenit ei usein olleet läheskään niin kovia kuin aiemmin. Treenasin lähinnä yksin, ja itseään oli todella vaikea tsempata. Lenkille en todellakaan itseäni saanut, ja kehonhuoltoa tein aikalailla maksimissaan tuon yhden kerran viikossa.
Treenimäärä on tavalliselle tallaajalle ihan sopiva, ja tästä treenipäiväkirjasta löytyy kuitenkin vähän kaikkea; lihaskuntoa, kesätvyystreeniä ja kehonhuoltoa. Laadun olisi kuitenkin hyvä olla kunnossa jos haluaa edes ylläpitää sitä kuntoa mikä mulla oli aiemmin, mutta mä en kyllä pääse laadullakaan kehuskelemaan.
Suurin ”moka” tässä treenipäiviksessä on kuitenkin se, että en tainnut nauttia yhdestäkään treenistä. En muista millainen fiilis treenien jälkeen oli, usein fiilis ei ollut mitenkään kovin kummoinen. Olihan se toki kiva, että sain itseni raahattua treenaamaan, mutta oli lähinnä helpottavaa kun treeni vihdoin loppui.

3. TREENIPÄIVÄKIRJA 1/2018, kun päätin (maanantaitreenin jälkeen) liikkua enemmän fiiliksen mukaan

Maanantai:
– Kuntosali 45min: keskivartaloliikkeitä, erilaisia punnerruksia ja leukoja

Tiistai:
– Fascia Method 45min

Keskiviikko:
– Kävelylenkki 50min

Torstai:
– Luistelu 1h

Perjantai:
– Ilmajooga flow 1h

Lauantai:
– Luistelu 1h 30min

Sunnuntai:
– Kävely metsässä 1h 30min

Yhteensä: 7h 20min

Ihmismieli on ihan superihmeellinen! Heti kun päätin ottaa lunkisti, niin alkoi tehdä mieli liikkua, mutta rennosti ja todella erilaisia lajeja kuin mihin oon tottunut. Tuntui, että kroppa ja mieli janosi rauhallista liikuntaa, ja tiedättekö mitä? En muista milloin liikunta on viimeksi tehnyt mut niin onnelliseksi mitä viime viikolla teki! Se fiilis kun voi vaan nauttia ulkoilmasta ja kun reippailun jälkeen tulee pakkasesta posket punaisina sisälle ja saa lämpimän ruuan eteen. Tuli niin kokonaisvaltainen hyvä olo ja fiilis, että tää on sitä miltä liikunnan kuuluu tuntua ja mitä siitä kuuluu saada. Ihan järisyttävän suurta onnen tunnetta, olon, että tällaista elämän kuuluu olla.
Ja jos nyt mietitään vähän niitä liikunnan tuomia fyysisiä hyötyjä, niin kestävyysliikunta tekee mulle kyllä todella hyvää. Oon viimeiset vuodet viihtynyt parhaiten salilla, ja kestävyystreeni on aina ollut mulle eniten pakkopullaa eikä sitä oo tullut tehtyä tarpeeksi. Ei siis yhtään haittaa, jos kunto vähän kohoaa tässä sivussa ylöspäin. Ja liikkuvuustreenit on myös tällä hetkellä lähellä sydäntä, joka myöskin on mun salitreenin jumittamalle kropalle erittäin jees! Lihaskuntoa tuolta ei nyt pahemmin löydy ja sitäkin siellä olisi tietty hyvä olla, mutta en aio stressata asiasta. Ainakin kehonpainotreenit otan varmasti jossain vaiheessa takaisin mukaan ohjelmaan, kun se tuntuu taas hyvältä. Mutta nyt aion vain nauttia ja keskittyä kuuntelemaan mitä mun kroppa kaipaa.

Ihanaa alkavaa viikkoa! 🙂

~ Amanda

ÄLÄ RÄÄKKÄÄ KEHOASI, VAAN KUUNTELE SITÄ

Olen puhunut tänä syksynä mun treenimotivaatio-ongelmista. Alkusyksystä motivaatio oli ihan nollassa, josta se pikkuhiljaa lähti nousemaan hieman korkeammalle. Mulla ei ollut kahteen vuoteen ollut sen kummempaa ongelmaa treenimotivaation kanssa, vaan mulla oli todella hyvä draivi päällä koko ajan. Tottakai välillä oli niitäkin päiviä kun treeni ei napannut, mutta se nyt on ihan normaalia. Motivaatio ei kuitenkaan koskaan jäänyt pidemmäksi aikaa alas, vaan oli kateissa ehkä sen pari tuntia ennen treeniä ja salille päästyäni puhkuin taas intoa treenin suhteen.

Kerkesin jo iloita jossain vaiheessa siitä, että kyllä se motivaatio vaan vielä palaa takaisin. No, eipä koskaan palannut, ainakaan samalle tasolle kuin mitä se oli vielä viime kesänä ja siitä edelliset kaksi vuotta ollut. Välillä se kävi vähän korkeammalla, mutta romahti aina vaan uudelleen ja uudelleen. Kerkesin jo miettiä, että tykkäänkö mä enää liikunnasta ollenkaan, kun ei se vaan yksinkertaisesti nappaa.

Tällä viikolla taas raahautuessani itseni pakottamana salille havahduin siihen, etten ole pitkiin aikoihin mennyt salille aidosta halusta mennä. Olen mennyt siksi, että pitää ja on pakko. Olen ajautunut vain suorittamaan treenini, enkä ole nauttinut niistä. Jälkeenpäin on ollut ihan hyvä olo – ainakin välillä.
Aloin kuitenkin miettimään asioita ja mietin mm. sitä, että miksi teen tätä jos mua ei kiinnosta. Tulin siihen tulokseen, että tärkein syy on se, ettei mun vaivalla hankitut treenitulokset katoa savuna ilmaan. Kyllähän se harmittaisi huomata, ettei pystyisikään enää tehdä samoja asioita kuin ennen. Mutta onko se väkisin treenaaminen sen arvoista? Ei.

Mun tilanne on siitä hassu, että mm. kehonhuolto ja lenkkeily on ollut ennen mulle sitä pakkopullaa, ja rankka CrossFit -treeni on ollut sitä johon on intoa riittänyt vaikka muille jakaa. Tällä hetkellä homma on kuitenkin kääntynyt täysin päälaelleen, mä kaipaan kävelylenkkejä, rentouttavia joogatuokioita, talvisessa metsässä hiihtämistä ja luistelua ulkojäillä. Rauhallisempaa liikuntaa kohtaan olen tällä hetkellä aivan tajuttoman motivoitunut, varmaan motivoituneempi kuin koskaan. Tai oikeastaan tämä ei mun mielestä ole hassua ollenkaan, koska luultavasti tämä kertoo jostain. Mun keho ja/tai mieli kaipaa nyt jotain muuta.

Tiedättekö, kuinka vapauttavaa oli antaa itselleen lupa tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä? Ihan mielettömän vapauttavaa. Tiistaina mulla oli ihan tajuttoman hyvä fiilis koko päivän, ja ainut mikä aamupäivällä rikkoi tuota fiilistä oli se, että olin suunnitellut meneväni treenaamaan. Ai että se fiilis kun tajusin että hei, ei sun Amanda oo mikään pakko. Sen sijaan päädyinkin tekemään dynaamisia liikkuvuusharjoitteita ja se tuntui niiiin hyvältä! <3

Keho on fiksu, se osaa kyllä kertoa kunhan sitä kuuntelee. Toki sen kuunteleminenkin vaatii hieman taitoa, jotta osaa mm. erottaa sen, mikä on silkkaa laiskuutta ja mikä taas sitä, että keho tai mieli oikeasti kaipaa lepoa. Aina se sali ei välttämättä nappaa, vaikka kroppa olisikin vastaanottavainen treenille. Mun sisäinen suorittaja meinaa myöskin monesti ottaa valtaa, kropan viestejä on välillä niin vaikea kunnioittaa. Vaikka olo olisikin kuin jyrän alle jäänyt, mutta kalenterissa lukee salitreeni sille päivälle, niin tuntuisi väärältä jättää se välistä. Vaikka tiedostankin sen, että huonosti palautuneena treeni tekee vain hallaa.

Mun mielestä tämä on hyvinvointia parhaimmillaan. Se ei ole pelkkää fyysistä hyvinvointia, vaan myös psyykkistä. On ihanaa antaa itselleen lupa liikkua juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, kunhan liikkuu! Sohvalle ei kannata jäädä toistuvasti makaamaan, totta kai sekin on välillä erittäin OK. Tähän päälle vielä hyvää ja terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin, tarpeeksi laadukasta unta ja läheisten seuraa – mitä muuta sitä ihminen tarvitsee voidakseen hyvin? 😉

~ Amanda